Powered by Blogger.
RSS

Elämän ilot

Hah. Hassua. Tänään (eilen) alkoi loma. Mikä se sellainen on? Viimeksi olen ollut lomalla varmaan viime kesänä! Mutta joo, tuntuu jotenkin kevyeltä. Voi vain fiilistella musiikkia ilman, että takaraivossa on tunne, että tuo pitäisi lukea ja tutkimusraporttia pitäisi kirjoittaa... Osaanko minä enää lomailla?


Minulla oli kyllä ihan järjetön stressimäärä tänä lukuvuonna. Stressasin järjettömän paljon sitä minun 10 opintopisteen kehityspsykologian tenttiä, mutta lopulta sain siitä NELOSEN!!! Mahtava fiilis kieltämättä. Käsitekarttojen tekeminen tentissä näemmä auttoi. Ehkä minusta tulee vielä psykologi! Ruotsikin pitäisi olla selätetty ja psykologian kandidaatin tutkintoni on kandidaatin tutkielmaa vaille valmis! Minä, psykologian kandidaatti. Kuulostaapas hyvältä. Minähän valmistun kohta jo maisteriksikin ja pääsen työelämään, jee jee!

Tämän lukukauden taakkaa rasitti myös huomattavasti havaintopsykologian harjoitustyö, joka tehtiin ryhmätyönä. Aika rankkaa se välillä oli, mutta lopulta siitäkin tipahti 9 opintopistettä ja vielä arvosanalla viisi. Nyt ei voi olla kyllä kuin ylpeä itsestään. Ja reilut kaksi vuotta sitten tuntui siltä, etten minä ikinä valmistu miksikään.

Nyt pitäisi oikeasti osata lomailla ennen kuin alan puurtamaan loppukesästä kandia ja sitten hyppään maisteriopintojen maailmaan. Toivottavasti tänä kesänä olisi yhtä lämmintä kuin vuosi sitten. Rakastin sitä. Ja voi kun atoopikon iho voi hyvin viime kesänä. Toivon, että tämä ihon kanssa pelleily voisi vihdoinkin helpottua kesäksi. Kesällä voin lenkkeillä, lukea, käydä paikoissa, olla vähän kotiseutuylpeä..! Ja viikon päästä Nightwishin keikka Joensuussa, jota on odotettu puoli vuotta <3 Nightwish ei voi koskaan pettää odotuksiani.

Huomenna olen menossa serkun valmistujaisiin. Sekin on ihan kivaa, kun näkee sukulaisia ja perhettä. Olen oikeastaan nyt iloinen aika pienistä (ja myös isoista) asioista. Minulla on vuokrakämppä ihanalla alueella Helsingissä, rakas poikaystävä, opiskelen rakastamaani alaa kohti unelma-ammattia, ihana perhe, tarpeeksi rahaa... Lisäksi tein tänään kasvissosekeittoa, joka oli aika hyvää, vaikka itse sanonkin. Ensi viikolla olen menossa kotiin Joensuuhun käymään ja se on ihanaa! Lukiosta valmistuttua oli pakottava tarve päästä pois vanhoista maisemista, mutta nyt kun on asunut neljä (!!!) vuotta jossain muualla, osaa olla koko ajan enemmän kotiseutuylpeä. Voin mennä käymään Joensuussa ja todeta, että minä rakastan tätä kaupunkia. Täältä minä olen kotoisin. Ehkä loma onkin hyvä aloittaa kotoa, jossa voi rauhoittua, kun ei ole suurkaupunkia ympärillä.

Hymyilen. Avicii soi taustalla. Itken onnesta. Elämä ei voisi olla parempaa. Juuri tämän tunteen takia haluan pyhittää koko elämäni ihmisten auttamiselle. Sille, että muutkin voisivat kokea jotain tällaista. Tiedättekö, mikä tekee minusta parhaan psykologin? Olen kokenut masennuksen pohjamudat sekä onnellisuuden huiput. Osaan eläytyä. Tiedän, miltä se tuntuu. Mutta silti en tule koskaan sanomaan traagista ja kliseistä lausetta "tiedän, miltä sinusta tuntuu". Koska tunteet ovat niin yksilöllisiä. Ei kukaan voi oikeasti tietää, miltä toisesta tuntuu, mutta jonnekin yksilöllisen tunteen lähelle voi toinenkin päästä. Sitä kutsutaan eläytymiseksi.

- Vizu

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS