Powered by Blogger.
RSS
Showing posts with label onnellisuus. Show all posts
Showing posts with label onnellisuus. Show all posts

Rakkaus

Rakastan monia monia asioita. Musiikkia, psykologiaa, perhettä, ystäviä, kotiseutua... Yläasteella rakastin koskettimien soittamista niin, että viikon soittotunnit ja bänditreenit olivat aina viikon kohokohta. Ja se tunne, kun pääsi soittamaan oman bändin kanssa keikoille. Rakastin sitä.

Tuolloin en vain tiennyt, että se rakkaus oli vielä todella pientä.

Aloin seurustelemaan kaksi vuotta sitten ihanan Manuseni kanssa. Olin siihen aikaan niin sekaisin ihastuksesta, etten pystynyt keskittymään opiskeluun tai ylipäätänsä yhtään mihinkään, joten lopulta minun oli sanottava ihastumiseni ääneen. Silloin tuntui, että se oli ihaninta, mitä minulle oli koskaan tapahtunut. Olimme lähes 1000 kilometrin päässä toisistamme, mutta se ei sillä hetkellä minua haitannut. Silloin olin jo sitä mieltä, että olin rakastunut. Mutta ehei, rakastuin vasta täysillä, kun pääsimme asumaan samalle paikkakunnalle viime syksynä yli vuoden kaukosuhteen jälkeen. Toisaalta nyt tuntuu, että minähän rakastun vain koko ajan enemmän ja enemmän. Erossa oleminen tuntuu kamalalta ja yksin en osaa enää nukkua. Alkuhuumalle ei näy loppua.



Olen löytänyt elämäni suurimman rakkauden, Manun.

En vieläkään tajua, miten törmäsin tuohon maailman ihanimpaan ihmiseen Bio-Klaanin kautta. Mitä, jos en olisi koskaan liittynyt Bio-Klaaniin tai jos koko yhteisöä ei koskaan olisi ollut olemassa? En olisi löytänyt maailmani rakkainta ihmistä? Miten kamala ajatus.

Mutta mikä on tämän postaukseni pointti? Se, että minä en tiedä, mitä rakkaus on. Tiedän vain sen, että tunnen vastustamatonta vetovoimaa yhtä tiettyä ihmistä kohtaan. En halua olla hetkeäkään hänestä erossa. Ihminen, jonka kanssa kaiken voi jakaa ja kokea. Ihminen, jonka kanssa on aina hauskaa. Tuntuu vähän niin kuin olisi löytänyt toisen puoliskon itsestään. Sitä ilman kyllä sinnittelee ja pärjää elämässään, mutta kun itse on kokonainen toista puoliskoa myöten, elämän tuntee onnelliseksi. Niin onnelliseksi, että tekisi mieli vain koko ajan hymyillä ja hihitellä sen ihanuudesta. Toisesta saa jotain voimaa, jolla saa tehtyä asioita, mihin ei yksin pysty!

Miulla on vain maailman paras poikaystävä <3

Eipä miulla muuta :3

Rakastakaa toisianne, ihmiset.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

Vuosi 2014 - valoa tunnelin päässä?

Sinne meni vuosi 2013. Yllättävää kyllä, se oli samalla elämäni huonoin että paras vuosi. Ylihyvät ja ylihuonot asiat tosin kompensoivat ilmeisesti toisensa... Vuodella oli kuitenkin paras mahdollinen päätös parhaiden klaanilaisten seurassa U:n mökillä <3

Perinteisestä Uusi Vuosi -miitistämme jäi todella hyvät fiilikset. Oikeastaan nyt tuntui viimein siltä, että sai olla vapautuneesti oma itsensä. Viimeisetkin ujouden rippeeni ovat karisseet tämän porukan kanssa. Se kertoo siitä, että minä tunnen nämä kaikki ihanat ihmiset tarpeeksi hyvin ja luotan niihin :3 Oli kerrassaan terapeuttinen miitti. Tästä on hyvä jatkaa uuden vuoden haasteisiin.

Loppusyksyn paskat fiilikset ovat toistaiseksi taas takana, mutta pelottaa, että keväällä vielä jossain vaiheessa romahdan. Tosin kevät on aina parempaa aikaa kuin syksy... Kyllä minä selviän!

Tältä vuodelta odotan erityisesti, että kevät menisi nopeasti ohi ja tulisi pian kesä ja syksy, jotta saisin erään rakkaan lonkero-olion nopeasti Helsinkiin :3 Ja toivottavasti läjän muitakin klaanilaisia.

Jos miitistämme haluatte kuulla, kurkatkaa Möggitwitterimme päivityksiä: https://twitter.com/Vizumogilla

Parilla lauseella mökillä oli aivan liikaa puneja ja huonoja vitsejä. Niiden määrä vain lisääntyi loppumiittiä kohden. Lisäksi, hevoset räjähtivät eksponentiaaliseen kasvuun. Tosin minä alan olla jo immuuni niille, koska itsekin vitsailen koko ajan hevosista :P

Enkä voi vieläkään lakata ihmettelemästä sitä, että Klaani on 7,5 vuotta vanha. Se on vain niin hienoa. Ja jossain minun pienessä päässäni tämän paikan idea joskus lähti...

Minulta kysyttiin, että miten jaksan olla 11 muun tyypin kanssa mökillä viikon. Ei siinä nyt kauheasti mitään ongelmaa ollut. Ehkä se kertoo jotain? Liian samankaltaisia ihmisiä, kenties? Ja kun ei klaanilaisia nyt kovin usein näe, niin sitten on kiva nähdä kerralla vähän pidempi aika :3

Rakastan Klaania vain koko aika enemmän!

Hyvää tulevaa vuotta, ihmiset! Tästä tulee onnellinen vuosi, vai mitä? :3

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS