Visokki's Blog

Vihdoinkin se alkoi! Nimittäin loma! Eilen oli viimeinen tentti ja heti sen jälkeen tulin yöbussilla Joensuuhun. Nyt istun autossa matkalla Lappiin (<3). Aloin nähdä Helsingistä jo aika punaista ja nyt on ihanaa päästä jonnekin, jossa on vähemmän ihmisiä ja elämä on vähemmän hektistä :3 Siispä mökkeilemään korpeen, ihanaa.

Töideni kanssa kävi vähän köpelösti. Lopetin surkean palkan ja motivaation puuttumisen takia. Kerkisin työskennellä 12 päivää ja se riitti. Olen mieluummin lomalla ja kotona Pohjois-Karjalassa kesän kuin töissä Helsingissä sisällä kaikki päivät. Ja lomaa minä oikeasti tarvitsenkin tämän rankan opiskeluvuoden jälkeen. Vaikka Helsinkiin sopeutuminen on ollut rankkaa, tämä ensimmäinen opiskeluvuosi psykologian parissa on ollut antoisa. Varmistuin myös siitä, että tämä on se ala, jota minä haluan tehdä työkseni.

Nautin nyt kesästä matkustellen ja löhöilemällä kotona enkä koske yhteenkään tenttikirjaan ennen elokuuta!

Hihii. <3<3<3

Ihminen on jännä. Todella jännä. Ja kaikki on näemmä mahdollista. Mistäköhän sitä aloittaisi? :D

Minä olen suunnattoman ihmeissäni siitä, että psykan kirjojen luku onnistuu nyt ihan hyvin ja jaksan lukea niitä, vaikka välillä puuduttaakin. Ja se näkyy nyt jo tenttinumeroissani. SIIS KLIINISESTÄ PSYKASTA NELONEN (asteikolla 1-5)!!!! Olen aika mahtava, täytyy myöntää. En olisi ihan viime syksynä uskonut, että keväällä vedän jotai nelosia. Ja nyt valtaosa tenteistä on takana ja olen teoriassa jo kesälomalla. Tosin yksi uusinta on vielä kesäkuussa, johon tällä hetkellä luen.

Ja sitten tapahtui suuria ihmeitä. Nimittäin tämän hyvin menneen tentin jälkeen kirjoitin ylikehuskelevan työhakemuksen hienossa mielentilassani ja sieltähän kutsuttiin haastatteluun. Noh, minä taisin nyt päästä sinne töihin! Puhelinmyyntiä tosin, mutta se työpaikka vaikutti harvinaisen kivalta puhelinmyynniksi. Aion ottaa tämän vain haasteena. Ja, tämä on oikeastaan minun ensimmäinen oikea työpaikkani ikinä. Joten motivaatiota on, koska rahatilannekaan ei näytä kovin kivalta. Ensi viikon alusta olen menossa sinne ja olen siellä todennäköisesti koko kesän. Joten vietänpä sitten kesäni Helsingissä. Tämän vuoden alussa se olisi tuntunut vielä aika kamalalta ajatukselta, mutta nyt ei. Helsinki alkaa näyttää taas parempaa puoltaan näin kevään ja kesän tullessa. Kämppäänikin olen oppinut arvostamaan enemmän enkä missään nimessä halua luopua tästä ennen kuin on pakko. Tämä on niin hyvällä paikalla ja kulkuyhteydet kaikkialle ovat hyvät. Ja kuitenkin vain kuusi kilometriä keskustaan. Minä pidän tästä, vaikka kallis onkin :3

Kungfu tuntuu välillä aika raskaalta, mutta nyt siellä tuntuu taas ehkä jopa jotain osaavan. Suuri helpotus tosin oli, että minulla ei ole vielä seuraavaa vyökoetta tänä keväänä. Siitä nimittäin minä osaan stressata.

Nyt olisi sellainen kuukausi töitä ja tenttiin lukemista ja sen jälkeen vähän reissailemaan. Ah, minä niin odotan, että tuo tentti on ohi ja pääsen kesälomalle (vaikka onkin töitä). Mutta eipähän tarvitse koko ajan olla nenä kiinni tenttikirjassa.

Kaunis pannukakku on kaunis :3

P.S. Pannukakku, johon laittaa suklaapaloja päälle ja antaa niiden sulaa siihen, on ihanaa <3 Nam.

-Vizuzuzuzuuu :D

Hiiihiiiheee. Hihaheee. <3<3<3

...Minun pitäisi varmaankin yrittää lukea, mutta kun <3

Nyt, neuropsyka ja tutkimuksen perusteet, haastan teidät!

Wuaaawuueee.

-Vizuzuzuzu

P.S. Ehkä minulla menee paremmin, jos ette huomanneet :D

Eilen tapahtui jotain, mikä valaisi sen, miten paha tilanteeni oikeasti on. Minä vain vilkaisin luentomonistettani ja sen jälkeen kierin melkein lattialla aivan järkyttävissä tuskissa. Tentti tiistaina, johon on kaksi kirjaa. Toinen on suomenkielinen ja sen olen saanut luettua kertaalleen läpi, mutta en silti voi sanoa, että olisin opiskellut sitä. Siihen englanninkieliseen en ole edes järin koskenut. Ja tässä masennuksessa minun päässäni ei pysy mikään tieto, jos sitä ei sinne yritä oikeasti vasaralla takoa D: Joten ei helvetti. Minä taidan olla aivan liian suuressa suossa.

Päätin nyt lempata yhden kurssin pois, vaikka sekin tuntuu vaikealta. Vaikka en kaikkia kursseja saa ekalla läpi, haluaisin istua silti kaikkien kurssien luennoilla. Mutta nyt ajatelin luistaa siitäkin, koska eihän tässä ole yhtään mitään järkeä. Silti minulla on vielä 5 tenttiä tänä keväänä. Blöäblöäblöä...

Minulla taitaa olla aika paljon välttämisorientaatiota oppimiseen. Haluan välttää nuo kaikki mielipahat ja toivottomuuden tunteet, että en minä kuitenkaan sitä tenttiä saa läpi tai en koskaan valmistu. Lisäksi olen tajunnut, että olen aika neuroottinen. Se ei auta yhtään asiaa. Minä en vain ole yhtään itsevarma oma itseni D: Helsinki tappoi minut tai jotain kuin muutuin tällaiseksi paskaksi D:

Ja siitä Kanarian Saarten reissusta sen verran, että minä pahoitin sielläkin mieleni moneen otteeseen. Raivosin mielessäni siitä, kun kaikki oli niin kallista ja kun rahaa tuhlautuu niin paljon (vaikka ne olivatkin äitini rahoja). Ei, se ei ollut minun juttuni ainakaan tässä mielentilassa.

Minä en oikeasti tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Uskallanko minä noita luentomonisteitakaan alkaa lukemaan, kun saan niistä jonkun kohtauksen?

Ei minusta voi koskaan tulla psykologia. Olen toivoton.

Minun pitäisi olla tyytyväinen ja niin olinkin vähän aikaa. Sain kognitiivisen psykan uusinnasta KOLMOSEN! Paras pääaineeni arvosana miun koko yliopistouran aikana. Se ei nyt silti kauheasti lohduta. Aika kovan työn joutui tuon tentin 2,5 opintopisteeseen tekemään. Ja nyt on vielä edessä se neuropsykan uusinta ja toki lisäksi kaikki normaalit kevään tentit, joita on viisi (tenttejä yhteensä kuusi!). Kesällä täytyy tehdä jotain superkivaa, jos saan nuo kaikki tentit läpi siihen mennessä.

Nyt avasin persoonallisuuspsykologian kirjat, joista toinen on suomeksi (AAH!). Se toinen englanninkielinen onkin sitten sellaista hirveää leipätekstiä, missä ei ole edes kuvia. Eikä sitä tenttiä voi päästä läpi vain sen suomenkielisen lukemalla :I

Lisäksi mielenterveyteni liikkuu koko ajan huonompaan suuntaan. Opintopsykologit on käyty läpi ja todettu, että YTHS:n (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö) psykologeillekin on sellainen jono, että töitä ainakin tulevaisuudessa riittäisi, jos sinne asti pääsisi. Tuntuu vain, ettei kiinnosta enää mikään samalla tavalla kuin ennen enkä osaa mitään. Kärsin jotain suurta alemmuuskompleksia muihin nähden. Tyhmäähän se on, mutta minkäs teet. Tiedän, että minulla on masennukselle altistavia geenejä, joten ehkä syytän niitä, enkä itseäni.

Mutta kai tästä voi saada jotain hyvääkin irti? Ainakin tiedän tulevaisuudessa (jos psykologiksi asti pääsen), miltä masentuneesta ihmisestä tuntuu ja etten sano niin kuin YTHS:n terveydenhoitaja: "Koita kestää sinne asti, että saat ajan". Minä en näe mitään ongelmaa siinä, ettei joskus masennuksesta kärsinyt ihminen voisi toimia psykologina, koska olen normaalisti hyvin vahva ihminen ja tämä on (toivottavasti) vain väliaikaista.

Eniten minua pelottaa, että miten pitkään tämä Helsinkiin sopeutuminen kestää ja missä vaiheessa minulla oikeasti leviää pää.

Noh, viikon päästä Kanarialle viikoksi. Ehkä se auttaa jollain tasolla, jos vain maltan olla stressaamasta niistä tulevista tenteistä.

MINÄ OLEN PYSYNYT VIIKON LÄHES LUKUSUUNNITELMASSANI! Ennätys! Ja olen muuten lukenut melkein joka päivä loman jälkeen ainakin jotain. Ehkä juuri siksi minulla on tällainen fiilis (jota ei ole muuten ollut pitkään aikaan) hyppiä lattiasta kattoon ja punnertaa :D Älkää kysykö. Lisäksi tekisi mieli lähteä ulos hyppimään, mutta ei taida olla pokkaa ja uskallusta tehdä sellaista tähän aikaan Helsingissä. Mutta ei se haittaa! Aina voi hyppiä sisällä :3

Lisäksi laskin eilen jotain vanhaa matikan ylppärikoetta, koska tuli taas pakottava tarve laskea matikkaa. Minä olen alkanut suuresti ikävöimään vanhaa pääainettani ja nyt suunnittelen psykani sivuaineeksi ehkä jopa aineopintoja matikasta (jos jaksan, ainakin perusopinnot). Joku saattaisi pitää minua hulluna, mutta täytyy se myöntää, että ei minua ole tarkoitettu näemmä päästämään matikasta irti, eikä tarvitsekaan :3 Matikkaa ei myöskää tarvitse kauheasti lukea, niin kuin psykaa. Ja minä en pidä lukemisesta. En anna sen kuitenkaan estää haaveeni toteutumista, joten LUEN, luen ja luen. Luen, vaikka se on englantia. Oikeastaan minä olen aika pirun ylpeä itsestäni. Syksyllä minulla oli niin suunnattomia vaikeuksia noiden kirjojen lukemisien kanssa. Nyt lukemisessa ei ole enää niin suurta ongelmaa, mutta en tiedä silti vieläkään, opinko asioita oikeasti. Noh, ensi ja sitä seuraavan viikon tenteissähän ne nähdään! :3

Minulla ei ole vieläkään kauheasti kavereita Helsingissä, mutta en anna sen haitata. Nyt jos opiskelu alkaisi sujumaan siedettävästi, niin tuskin sekään enää kauheasti haittaisi. Tai sitten kun on paremmalla tuulella, niin kaveerauskin on ehkä helpompaa.

Lisäksi minulla on paljon hienoja odotettavia asioita. Kahden viikon päästä lähden pidennetyksi viikonlopuksi käymään kotona, koska pitää mennä katsomaan veljen Wanhoja :3 Sitten maaliskuun alussa viikoksi Kanarialle. Kyllä siitä varmaan ihan kivaa tulee, vaikka en ihan omasta tahdostani sinne olisi varmaankaan lähtenyt. Sitten odotan vielä postissa tulevia kuulokkeita ja hyllyä :3 Iso huoneeni tuntuu vieläkin kamalan tyhjältä, joten tänne piti vielä saada jotain. Ja Lordin uusi levykin on vielä tulossa, WAAAAAAA!

Hullu Visu lähtee takaisin hyppimään :333

P.S. Matikka<333