Visokki's Blog

Nääh. Kesätyöt. Jokavuotinen murheenkryyni. Tiedän, että minä olisin tarkka, sinnikäs ja työntäyteliäs työntekijä jollekin, mutta mitenkäs pirussa sen osoitat, jos työkokemus on lähes olematonta. Vieläkin on vähän paha maku suussa siitä, kun olin kaksi vuotta sitten puhelinmyyntihommissa ja siellä kustiin täysillä silmään. Lisäksi totesin, että haluan oikeasti tehdä jotain työtä jolla on merkitys enkä vain pelkkää ihmisten kiusaamista. Itkettää. Hatuttaa. Helsingin talvinen kelikin on koko ajan vain yhtä loskaa ja liukasta. 10 opintopisteen tentti tuskin menee taaskaan läpi. En saa tarpeeksi opintopisteitä ja Kela vetää tukeni takaisin. En saa kandin tutkintoa syksyyn mennessä. Pitäisi käydä lenkillä, mutta ei jaksa. Liikunta on olematonta ja kunto on huono. Minä en osaa enää muuta mielenkiintoista tehdä kuin opiskella (senkin mielenkiintoisuus vaihtelevaa) ja tuijottaa telkkaria. Kaikki vanhojen harrastuksieni taidot ovat unohtuneet: kungfu, basson soitto ja kiinan opiskelu... Ei minulla ole enää tarpeeksi motivaatiota opetella niitä enää takaisin. Loppujen lopuksihan minä en osaa enää mitään, kun tenteistäkään en koskaan saa vitosia eikä mikään enää kiinnosta...

Valehtelisin, jos sanoisin, että tuo kaikki on totta. Onneksi. Mutta siinä on myös paljon totuutta. Usein masentunut puoleni haluaa tulla esiin ja lyödä minut maahan. Sille ei saa antaa sitä valtaa.

Minä olen rakastettu. Minulla on 155 opintopistettä (kandin tutkintoon vaaditaan 180) ja minä valmistun kandiksi viimeistään kesän loppuun mennessä. Kaksi vuotta sitten en olisi ikinä uskonut valmistuvani mihinkään tutkintoon koskaan. Ymmärrän ja uskallan puhua englantia. Uskallan puhua ruotsia. Tulen oppimaan ruotsia tänä keväänä. Nightwishin keikka kesällä. Saan syödä halpaa ruokaa yliopistolla. Minulla on neljän kuukauden kesäloma, koska minulla ei ole töitä! Lisäksi sossu maksaa vuokrani kesäajalta, koska en tule saamaan kesätöitä (ja koska olen nostanut opintolainani).

Juttu on, että Helsingin kaduilla on jäätävästi loskaa ja kuraa ja vettä ja kengät kastuu ja aaaarrgghh! Mutta se on vain yksi näkökulma. Suuntaa katseesi ylös sontaiselta kadulta. Nyt näet mahdollisesti lumihuippuisia rakennuksia ja Helsingin kauniin arkkitehtuurin. Tai jotain muuta. Se, mitä näet, on itsestäsi kiinni. Lisäksi, usein myös mieli ja keho piristyy, kun siirtää katseensa ylöspäin. Minä totesin näin yksi harmaa päivä. Että miten ihanaa on asua Helsingissä näiden kauniiden rakennusten keskellä ja ihmisvilinässä (vaikka se välillä ahdistaakin).

Ihminen voi vaikuttaa siihen, miten näkee maailman. Onko se valoisa vai harmaa, puhdas vai loskaisa, iloinen vai ankea? Joten, kesätyöasiaan palatakseni. Minä vähät välitän kesätyöstä. Jos minua ei haluta töihin, niin se on yrityksen menetys, ei minun. Ja pitkä kesäloma on rakkaus ja nautinto yliopisto-opiskelijalle, joka sen täysin siemauksin on ansainnut!

Älkää ankeuttako itsejänne, vaan nähkää maailma haluamallanne tavalla :3

P.S. Tämän tarkoitus ei ollut vähätellä kesätöitä. Välillä asioihin vain täytyy suhtautua huumorilla, jos niistä ei minun kohdallani meinaa mitään tulla.

Eipä ole tullut taas pitkään aikaan kirjoiteltua, joten päätinpä tarttua härkää sarvista! Minulla on ollut pieniä ongelmia siitä, mitä tänne kirjoitan. Tuntuu jotenkin hölmöltä kirjoittaa tänne kaikkea "turhaa" ja arkipäiväistä, kuten opiskelujen edistymistä ja kokkailua. Ehkä minun pitäisi löytää keskittyneempi linja blogilleni. Voisin myös kirjoittaa oman elämäni pienien ilojen lisäksi jostain psykologisista aiheista, jotka herättävät nyt paljon keskustelua. Ehdotuksia blogin sisällölle otetaan vastaan, jos keksitte jotain! :)

Kesä <3

Näkymä mökiltämme <3

Ihminen on jännä. Todella jännä. Ja kaikki on näemmä mahdollista. Mistäköhän sitä aloittaisi? :D

Minä olen suunnattoman ihmeissäni siitä, että psykan kirjojen luku onnistuu nyt ihan hyvin ja jaksan lukea niitä, vaikka välillä puuduttaakin. Ja se näkyy nyt jo tenttinumeroissani. SIIS KLIINISESTÄ PSYKASTA NELONEN (asteikolla 1-5)!!!! Olen aika mahtava, täytyy myöntää. En olisi ihan viime syksynä uskonut, että keväällä vedän jotai nelosia. Ja nyt valtaosa tenteistä on takana ja olen teoriassa jo kesälomalla. Tosin yksi uusinta on vielä kesäkuussa, johon tällä hetkellä luen.

Ja sitten tapahtui suuria ihmeitä. Nimittäin tämän hyvin menneen tentin jälkeen kirjoitin ylikehuskelevan työhakemuksen hienossa mielentilassani ja sieltähän kutsuttiin haastatteluun. Noh, minä taisin nyt päästä sinne töihin! Puhelinmyyntiä tosin, mutta se työpaikka vaikutti harvinaisen kivalta puhelinmyynniksi. Aion ottaa tämän vain haasteena. Ja, tämä on oikeastaan minun ensimmäinen oikea työpaikkani ikinä. Joten motivaatiota on, koska rahatilannekaan ei näytä kovin kivalta. Ensi viikon alusta olen menossa sinne ja olen siellä todennäköisesti koko kesän. Joten vietänpä sitten kesäni Helsingissä. Tämän vuoden alussa se olisi tuntunut vielä aika kamalalta ajatukselta, mutta nyt ei. Helsinki alkaa näyttää taas parempaa puoltaan näin kevään ja kesän tullessa. Kämppäänikin olen oppinut arvostamaan enemmän enkä missään nimessä halua luopua tästä ennen kuin on pakko. Tämä on niin hyvällä paikalla ja kulkuyhteydet kaikkialle ovat hyvät. Ja kuitenkin vain kuusi kilometriä keskustaan. Minä pidän tästä, vaikka kallis onkin :3

Kungfu tuntuu välillä aika raskaalta, mutta nyt siellä tuntuu taas ehkä jopa jotain osaavan. Suuri helpotus tosin oli, että minulla ei ole vielä seuraavaa vyökoetta tänä keväänä. Siitä nimittäin minä osaan stressata.

Nyt olisi sellainen kuukausi töitä ja tenttiin lukemista ja sen jälkeen vähän reissailemaan. Ah, minä niin odotan, että tuo tentti on ohi ja pääsen kesälomalle (vaikka onkin töitä). Mutta eipähän tarvitse koko ajan olla nenä kiinni tenttikirjassa.

Kaunis pannukakku on kaunis :3

Voi luoja, että minä olen odottanut tätä -nimittäin lomaa. Tämän syksyn aikana pääni ja psyykkeeni on meinannut räjähtää aivan liian monta kertaa ja olisin tarvinnut lomaa jo paljon aikaisemmin. Rehellisesti sanoen tämä syksy on ollut elämäni karmeinta aikaa, vaikka luulin, että se olisi ollut hienointa.

Noh, minulla on edelleen ongelmia oppikirjojen lukemisen kanssa. Tässä perioidissa sain luettua ehkä sata sivua, mutta luettavaa olisi ollut moninkertaisesti enemmän. Ahdistus ja kaikki paska tuli taas kehiin ja romahdin keskiviikkona juuri ennen viimeistä tenttiä ihan totaalisesti. Noh, se tentti ei mennyt läpi ja nielin koko sen tentin ajan kyyneleitä. Että sellaista.

Minä en edelleenkään tiedä, mikä minua vaivaa tämän motivaation ja jaksamisen kanssa. Heikko kohtani (englanti) on minulle liian heikko kohta. Itseluottamukseni on ihan nollassa, kun se keväällä oli maksimissaan. Olen edelleen etsimässä itseäni, mitä olen koko syksyn tehnyt. Toivottavasti minä saan nyt tämän loman ihan oikeasti lomailtua ja jaksaisin paremmin taas lukea keväällä. Jos nimittäin opiskelu ei vielä silloinkaan suju, niin pelkään että psyykkeeni ei kestä enää ja minä romahdan aivan totaalisesti.

Voin kyllä sanoa, että tämän syksyn aikana olen oppinut enemmän itsestäni kuin psykologiasta. Se on aika hämmentävää, mutta kuuluu ilmeisesti asiaan.

On minulla sentään joskus ollut kivaakin tämän syksyn aikana (kuulostanpa minä masentuneelta D:). Ilman Karjalaista osakuntaa ja kahta ainutta Helsinki-kaveria olisin varmasti ihan raunioina. Ja minä olisin räjähtänyt jo Turku-vuotenani, jos ei olisi ollut Klaania. Lisäksi minulla oli kungfu, jonne sai aina mennä potkimaan seiniä, kun ketutti. Helsinkiin tuli myös PAAALJON lunta ja se oli kivaa :3 Helsingissä on edelleen enemmän lunta, kun täällä Joensuussa :I

Mitä meinasin tehdä lomalla? En ajatellut tehdä kauheasti mitään, jotta ei tule nyt lomastakin stressiä. Viime vuonna luin Klaanonia koko joululoman ja sen takia minä olin koko ajan koneella sitä lukemassa. Nyt varmaan pitäisi nähdä kavereita, joita ei ole pitkään aikaan nähnyt ja sitten ajattelin lukea Freudin Unien tulkinnan, jos jaksan :3

Ja jos UV-miitti ei paranna minua, niin ei mikään.

Lisäksi, minulla on nyt teoriassa kungfun keltainen vyö, käytännössä ei (koska me emme saaneet sellaista vyötä).

Minulla on ollut tämä syksy aikamoista kriisiä täynnä. Paljon suuria muutoksia elämässä ja sellaista. Vaikka tämä hullulta saattaa kuulostaakin, yksi prosessi on ollut päästää Turusta irti.

Onneksi en ole tämänkään asian kanssa yksin, koska ihana Turun kämppikseni pääsi myös Helsinkiin opiskelemaan ja me käymme tätä ”Turku-kaipuuta” yhdessä läpi. Ilman Turku-välivuottani en olisi tähänkään hienoon ihmiseen koskaan tutustunut. Vaikka Turku ärsytti silloin, kun siellä vielä oli, näin jälkeenpäin huomaa, miten onnellinen minä siellä kuitenkin olin. Turku tuntuu nyt jotenkin paremmalta opiskelukaupungilta kuin Helsinki, koska se oli sopivan kokoinen kaupunki. On toki Helsingissäkin varmasti omat hyvät puolensa. Lisäksi olin todella tyytyväinen TYS:in soluun Turussa ja minulla oli maailman parhaat kämppikset.

Vaikka moni lähipiirin ihminen hämmästeli suuresti, miten uskalsin lähteä niinkin kauas kuin Turkuun, oli se paras mahdollinen kaupunki välivuodelleni. Minulla oli suuri itsenäistymisen tarve (mikä kyllä täyttyi Turussa äkkiä, koska sieltä pystyi harvoin käymään kotona) ja sain tutustua yliopistomaailmaan ”rennolla” tavalla. Silloin opiskelu tuntui kyllä rankalta, mutta nyt täällä psykologiaa lukiessani olen tajunnut, että kun opiskelin Turussa matikkaa, niin tein sen eteen paljon vähemmän töitä. Tietysti opiskelukin oli hyvin erilaista, koska matikassa itse lukemista oli aika vähän.

Huoneeni Turussa

Turku pääsykoeaamuna

Heips hei. Pikku-Vizu on nyt ISOSSA Helsingissä. Kyllä, tältä se minusta maalaisesta tuntuu. Turku ei ole tähän verrattuna mitään. En kehtaa kertoa tässä moninaisten eksymisieni määrää Helsingin sisällä, puhumattakaan sitten Vantaasta, eh.

Mutta jooh, olen tosiaan asustellut jo pari viikkoa Helsingissä. Ensimmäisen viikon tappelin kämpistä ja asuin kaverin luona, mutta onneksi nopeasti tärppäsi ja löysin kaksion ja kämppiksen suhteellisen läheltä Helsingin keskustaa. Nyt siis asun ensimmäistä viikkoa virallisesti Helsingissä. En oikein vieläkään käsitä tätä.

Ja psykologian opiskelijat ovat oikein mahtavaa porukkaa. Tuntuu, että psykot ovat jotenkin aidosti kiinnostuneista muista ihmisistä (yllätys) ja se vaikuttaa opiskelijayhteisönkin henkeen. Ei mitään pahaa sanottavaa. Ja en oikein tiedän vielä, ovatko odotukseni oppiaineesta täyttyneet, sillä meillä on ollut vasta yksi psykan luento. Kyllä, loput siitä kahdesta viikosta olemme bilettäneet. Esimerkiksi eilinen Kallion baarikierros oli mahtavuutta. Perus yliopistomeininki.

Ja psykan laitos on hienossa rakennuksessa. Siltavuorenpenger on ihana paikka.

Ehkä ainut miinuspuoli tässä on ollut nämä englanninkieliset tenttikirjat (lähes kaikki kirjat ovat englanniksi), joiden makuun en ole vielä päässyt. Siinäpä haaste voitettavaksi. Okei, on yksi suomenkielinen, mutta siitä ei tarvitse lukea kuin joku yksi luku. ENGLANTI, minä aion voittaa sinut!

Pahoittelen, että blogini on ollut kuollut. En viitsinyt koko aikaa kirjoitella tänne yliopistoon sisäänpääsydramatiikastani. Mutta nyt se on ohi, sillä:

MINÄ PÄÄSIN HELSINGIN YLIOPISTOON LUKEMAAN PSYKOLOGIAA!

Kyllä, ja vielä 1.varasijalta. Harvoin varasiljoita otetaan psykologiaan ketään. Mutta nyt voin unohtaa nämä panikoinnit, onneksi!

Kesäni oli pelkkää odottelua ja siksi ehkä en osannut nauttia siitä. Ja tosiaan, nyt se on melkein ohi. Jotain hyvin huikeaa kuitenkin tapahtui, mikä oli ehdottomasti kesän kohokohta.

Yhtäkkiä, mökkimiitti 2012.

Eeppisin miiteistä ikinä. 5 päivää meidän mökillä 10 klaanilaisen kanssa. Tässä tiivistys:

-hauki
-rusakoita
-lautapelejä
-SAUNAA
-mielenkiintoisia kauppareissuja
-Manuja
-JÄÄTELÖÄ
-musiikkia (Lordi!)
-Klaanonia
-hobittipöytä
-ihan liikaa kahvia
-uimista
-lisää saunaa
-lisää rusakoita
-rusakkojahtia luontodokumentti
-G:n ilme, kun maistaa Manua
-se ärsyttävä korttipeli, jota pelattiin koko ajan
-yölliset letut ja pannukakut
-antikvariaatti
-MacGyver -onkia
-Snoun vieminen veneellä sateessa (---> uitettu Taatti ja Vizu)
-Snoun eeppinen paluu
-soutelua
-kalastusta
-Starbucks
-midä viddua
-valvomista
-Joyn pohjaan käräyttämä spagetti
-shakkia
-källejä
-16 v. Tawa, 14 v. Vizu
-Zadetta
-makkaramehua
-SLURPS!
-Tiina
-eeppisiä piirrustuksia
-kakku ja kuusi
-natseja
-hävinneitä muurahaispesiä
-Tongun humppaa
-Donin korttitemppuja
-Wine Lake City
-Tongun katkeruus Tawan luona
-Kepen lisukkeet
-Jakten på Makuta

...ja se kaikkein pahin:

-SQUIIK! (kirjoitetaanko se näin?)

 Monet repivät sieltä tosin mukaansa jonkinlaisen flunssan, niin kuin minä. Se oli kuitenkin sen arvoista.

Mahtava, mutta rankka kevät ja kesä takana ja syksyllä kohti uusia haasteita Helsinkiin, jej!