Huh huh. Olin jo melkein unohtanut, että minulla oli blogi! Kesä hujahti näemmä jonnekin jo. Ensin yritin vähän lomailla kotona, mutta rakkaastaan erossa oleminen kolme viikkoa oli kamalaa, sitten kirjoittelin kandia hiljalleen heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun. Sitten kandi meni ohjaajan kommentoitavaksi ja jumitti kuukauden siellä. Nyt pitäisi vielä vähän kirjoitella kandia ja järjestellä sisältöjä uuteen uskoon ja lukea muutama uusi artikkeli. Eli en ole vielä valmistunut kandidaatiksi, mutta jos sitä nyt parin viikon aikana saisi tuon kandin viimeisteltyä, niin ehkä sitä kohta. :D
Minulla on ollut suunnitelmissa kirjoittaa blogiposti masennuslääkkeiden kritiikistä, sillä olen lukenut kesän aikana pari kirjaa aiheesta (Aku Kopakkalan "Masennus" ja Peter C. Gøtzschen "Tappavat lääkkeet ja järjestäytyny rikollisuus"), mutta 4.11. on aiheesta vielä seminaari, johon olen menossa, joten kirjoittelen sen vasta sen jälkeen :) Nyt kuitenkin maisteriopintoni ovat jo täydessä vauhdissa. Olen ottanut tänä syksynä aika paljon vapaavalintaisia opintoja, koska suorittamaton ammattikäytäntö 1b-kurssi jumittaa kaikkia myöhempiä ammattikäytännön kurssejani. Nyt olen alkanut lukemaan yhteen 10 opintopisteen kirjatenttiin (taas, pakollinen näemmä maisteriopinnoissa) ja otin kokeeksi sosiaalipsykologian johdantokurssin (en kyllä jatka ainetta, osoittautui vähän pettymykseksi ja paljon tuttua asiaa). Lisäksi minulla on ollut käytännön teologian kurssi nimeltä "Hyvä elämä", jonka on pitänyt kuuluisuus Frank Martela, sekä psykologian ainejärjestön järjestämä kaksipäiväinen seksuaalisuusseminaari.
Kirjottelin tässä juuri seksuaalisuusseminaarin oppimispäiväkirjaa, kun tuli tarve kirjoitella blogiposti. :D Seminaarin aiheiden lisäksi olen miettinyt "Hyvä elämä" -kurssin aihepiirejä paljon. Voisi sanoa, että alkusyksy on ollut oman elämän tarkastelemista onnellisuus-näkökulmasta. Martelan kurssilla puhuimme siitä, miten onnellisuus ja hyvä elämä saavutetaan. Käteeni jäänyt vastaus oli se, että onni ei löydy ainakaan onnellisuutta tavoittelemalla. Mielestäni onnellisuuden voi saavuttaa itsensä toteuttamisella. Tekee elämässään niitä asioita, joita tykkää tehdä ja välittää samalla läheisistään. Muiden painostuksesta tai vanhempien toiveista ei pidä välittää, vaan tekee elämässä asioita, joita ITSE tykkää ja haluaa tehdä. Seksuaalisuusseminaarista opin, miten tärkeä osa seksuaalisuus on ihmisen elämää. Siksi psykologin on tärkeä tiedostaa aihepiirin tärkeys jokaiselle ihmiselle, jotta asiat osataan ottaa puheeksi asiakastyössä tarpeen vaatiessa.
Näiden pointtien kautta aloin miettiä omaa elämääni. Mikä elämässäni on hyvin ja onnellisesti ja miten saisin elämästäni vielä paremman? En suoranaisesti ole lähtenyt tavoittelemaan onnellisuutta, vaan hyvää oloa. Miten tuntisin oloni vielä paremmaksi? Olen yrittänyt lisätä liikuntaa, sillä minulla on ollut koko tämän vuoden morkkis siitä, etten ole kerinnyt liikkumaan. Aikaisemmin olen harrastanut liikuntaa vain harvakseltaan, mutta nyt on tullut tarve parantaa elämänlaatua kuntoa kohottamalla. Jos ei ole koskaan aikaisemmin elämässään harrastanut säännöllisesti liikuntaa, se on yllättävän vaikeaa saada rutiiniksi. Kesällä lenkkeilin jo jonkin verran, mutta välillä se unohtui. Kun opiskelu alkoi syyskuussa, en kerinnyt taas lenkkeilemään ollenkaan. Viime viikolla yritin aloittaa taas lenkkeilyn uudestaan, joten jospa se tästä. Yritän vähentää opiskelustressiäni ja paineita eikä opiskelu ole tekosyy jättää liikuntaa väliin, sillä sen avulla pystyy myös opiskelemaan paremmin ja keskittymiskykyni on parempi.
Toinen keskeinen asia elämässäni, jonka haluaisin muuttaa, on musiikin soittaminen. Turussa vielä soitin bändissä, mutta kun opiskeluni Helsingissä alkoivat, olin taas niin opiskeluissa kiinni, että ei minulla ollut moiseen enää aikaa. Toisena opiskelusyksynäni Helsingissä yritin löytää uutta bändiä, mutta ei siitäkään tullut mitään. Lisäksi soittokuntoni oli todella ruosteessa. Nyt en ole juurikaan soittanut yli kolmeen vuoteen ja se ruostuu edelleen ja harrastus on entistä vaikeampi aloittaa uudelleen. Ongelma on lisäksi se, että kosketinsoittimeni eivät koskaan ole päätyneet vielä Helsinkiin asti ja bassokin on veljelläni tällä hetkellä. Eli ne pitäisi ensin saada raahattua tänne, jotta voisin harrastuksen taas aloittaa. Silloin, kun soitin, minulla oli niin palava halu siihen, että siitä on ihania muistoja. Elämässäni on musiikillinen reikä tällä hetkellä. Olen kyllä käynyt paljon keikoilla, mutta aina siellä tulee sellainen kaipuu, että minäkin haluan taas soittaa bändissä. Musiikin kuuntelu ei ole sama asia, soittamisesta saa niin paljon enemmän. Ruosteen läpi pitäisi päästä ja harjoitella perussoittotaito taas takaisin, jotta harrastus olisi taas ihanan nautittavaa. Kun saan liikunnan rutiinikseni, alan miettiä, miten saisin soittimeni raahattua Helsinkiin ja järjestämään vanhalle harrastukselleni taas aikaa. :)
Elämässäni on myös asioita, joita ei tarvitse muuttaa ja ne ovat aivan ihanasti. Rakkaus. Rakastan poikaystävääni niin paljon, ettei siinä ole mitään järkeä (nyt kuulostaa aika teiniltä :P). En osaa pukea asiaa sanoiksi. Vielä pelottavampaa on kuitenkin se, että usein tuntuu, että hän rakastaa minua vielä enemmän (jos asian vertailu on ylipäätänsä mahdollista). Rakkauden mittasuhteita ei voi vain käsittää. Miten minulla on käynyt niin hyvä tuuri, että olen saanut näin ihanan ihmisen vierelleni? Osittain aloin miettimään tätä erään blogipostin tiimoilta, sillä joskus aikaisemmin mietin, että mitä jos en löydäkään koskaan parisuhdetta? Välillä stressasin asiaa enemmän, välillä vähemmän, mutta se korreloi selvästi mieleni hyvinvoinnin kanssa. Masentuneena stressaaminen ja ahdistuneisuus asiasta oli kaikista suurinta. Minun ei tarvinnut edes etsiä rakastani aktiivisesti, kun sitten se vain sattui eteeni saman kaveripiirin kautta ja kun tutustuin ihmiseen paremmin, tajusin, että olen aivan ihastunut. Miten maailma toimii? Miten kaksi ihmistä voi vain törmätä sattumalta ja sitten löytää niin täydellisen parisuhteen? Joka tapauksessa Elä Paremmin -blogin blogiteksi on aivan oikeassa: elä elämää, niin hyvä kumppani voi tulla vastaan. Näe vanhoja kavereita ja heidän kavereidensa kavereita, ajaudu kaveriporukoihin, tutustu uusiin ihmisiin... Se on mielestäni parisuhteen löytämisen salaisuus. Minä en koskaan voisi kuvitella meneväni minnekään seuranhakusivuille, koska ne ovat jotenkin niin teennäisiä (tosin hyvähän se on nyt sanoa, kun ei ole tarvetta toivottavasti koskaan). Kyllä ne oikeat ja ihanimmat ihmiset löytää aitojen elämän kohtaamisten kautta. <3
Love Quotes Scraps
More Orkut Scraps
