Powered by Blogger.
RSS

Kirjoittamisangsti


Aloin kirjoittamaan Klaanoniin Visokilla vasta tämän vuoden alusta. Ja koska haastavat voimat hahmollani, aloin myös perehtymään näihin voimiin. Luin telepatiaa käsittelevää kirjallisuutta ja voi hyvänen aika minä hurahdin siihen. Sitten se jäi vähän taka-alalle, koska pääsykokeet. Nyt kesän lopulla aloin lukemaan parapsykologiasta (kaikki yliaistillinen havaitseminen ja psykokinesia) enemmän ja nyt jumin totaalisesti Klaanonin hahmoni kanssa.

Kaikki huipentui viimeöiseen ahdistukseeni (se oli jopa ihan fyysistä). Minä halusin niin kovasti kirjoittaa jotain hahmollani, mutta en vain pystynyt. Minä yritän tässä nyt koko ajan haukata liian isoa palaa kerralla. Minulla on liikaa vapautta hahmoni kanssa. Niin paljon kaikkea, mitä sillä voisi tehdä.

Päätin viime yönä, että yrittäisin vain kirjoittaa, koska muuten tämä ei mene ohi koskaan. Sitten en enää pystynytkään, koska fyysinen ahdistus. En todellakaan ollut kokenut ennen mitään sellaista. Onko tämä nyt sitä taiteilija-ahdistusta (vaikken itseäni taiteilijaksi mielläkään)? Ja ei, se ei ollut niin vakavaa, miltä kuulostaa. Enkä minä ota tätä mielestäni liian vakavasti. Minä vain…

...en osaa kirjoittaa. Te muistatte nämä ihmeelliset ”eeppisyyskohtaukseni”, jota sain näistä teidän hienoista viesteistänne nyt kesällä. Minä en ole mielestäni osannut koskaan kirjoittaakaan yhtään mitään. Miksi minä sitten kirjoitan tätä? Voi luoja, alan kuulostaa Tawalta…

Tämä on hieno projekti. Klaanon on älyttömän hieno projekti. Samalla kuin luin sitä, minäkin halusin alkaa kirjoittamaan ja totta kai, koska oma hahmo. Ja koska I’m back, minun piti alkaa luonnollisesti kirjoittamaan omalla hahmollani. Ja niin halusinkin. Ei sen ensimmäisen viestin kirjoittaminen mitään helppoa ollut, mutta se onnistui loppujen lopuksi melko hyvin.

Mutta kun Klaanon paranee koko ajan. Se on ihan uskomatonta. Ja totta kai, koska kirjoittajat kirjoittavat ja siksi paranevat koko ajan. Minä ajattelen, että minulta odotetaan jotain suurta, vaikkei edes. Ja jos minä vain saisin kirjoitettua, kehitystäkin varmasti tapahtuisi…
Kirotut aivot, miksi olette tällaiset? Miksi minun mieleni ei voi olla vain itsevarma?

Minulla on ehkä joku trauma lukion äidinkielen tunneilta. Aina kun minä mielestäni keksin jotain hienoa, se meni totaalisen pieleen. Siitä kehittyi minulle mielikuva, että en osaa äikkää, en osaa kirjoittaa mitään aineita tai ylipäätänsä en osaa kirjoittaa. Ja lopulta minulta löydettiin lievä lukihäiriö ja vaikka sen syyksi olisi kiva pistää asioita, fakta on, että se teettää vain minulle enemmän töitä, jos haluaa pyrkiä samaan kuin muut.

Vaikka te kuinka hokisitte, että olen hyvä kirjoittaja, se ei auta. Mikä suomalainen piirre tämäkin on, kehuja ei voi ottaa vastaan, jos itse ei ole samaa mieltä?

Minä en myöskään ole yhtään luova ihminen ja Klaanonissa juuri luovuuttaan voisi toteuttaa melkein täysin rajattomasti. Mutta ei, minun täytyy hakea aina (liikaa) mallia jostain muualta. Minulla ei ole ideoita. Jos joku muu antaisi edes jonkinlaisen ideantyngän, kirjoittaminen olisi paljon helpompaa, mutta toisaalta en edes halua. Haluaisin itsekin keksiä jotain. En ole luovuttajatyyppiä, haluan päästä tämän yli mutta kun HYYYYYYÄÄÄÄRRRRGGGHHH!

Minä myös odotan, että tämä alkava psykologi-koulutus voisi antaa minulle jotain antia itseni ja Klaanonin suhteen. Ja varmasti antaakin, ei pidä vain odottaa liikoja. Mutta minä haluaisin päästä tämän jumin yli jo ennen syyskuuta.

Ja minä luulin, että tämä vuodatus voisi auttaa, mutta ei kyllä tunnu nyt siltä…

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS