Powered by Blogger.
RSS

Mielitieteilijän mieli räjähti

Voi luoja, että minä olen odottanut tätä -nimittäin lomaa. Tämän syksyn aikana pääni ja psyykkeeni on meinannut räjähtää aivan liian monta kertaa ja olisin tarvinnut lomaa jo paljon aikaisemmin. Rehellisesti sanoen tämä syksy on ollut elämäni karmeinta aikaa, vaikka luulin, että se olisi ollut hienointa.

Noh, minulla on edelleen ongelmia oppikirjojen lukemisen kanssa. Tässä perioidissa sain luettua ehkä sata sivua, mutta luettavaa olisi ollut moninkertaisesti enemmän. Ahdistus ja kaikki paska tuli taas kehiin ja romahdin keskiviikkona juuri ennen viimeistä tenttiä ihan totaalisesti. Noh, se tentti ei mennyt läpi ja nielin koko sen tentin ajan kyyneleitä. Että sellaista.

Minä en edelleenkään tiedä, mikä minua vaivaa tämän motivaation ja jaksamisen kanssa. Heikko kohtani (englanti) on minulle liian heikko kohta. Itseluottamukseni on ihan nollassa, kun se keväällä oli maksimissaan. Olen edelleen etsimässä itseäni, mitä olen koko syksyn tehnyt. Toivottavasti minä saan nyt tämän loman ihan oikeasti lomailtua ja jaksaisin paremmin taas lukea keväällä. Jos nimittäin opiskelu ei vielä silloinkaan suju, niin pelkään että psyykkeeni ei kestä enää ja minä romahdan aivan totaalisesti.

Voin kyllä sanoa, että tämän syksyn aikana olen oppinut enemmän itsestäni kuin psykologiasta. Se on aika hämmentävää, mutta kuuluu ilmeisesti asiaan.

On minulla sentään joskus ollut kivaakin tämän syksyn aikana (kuulostanpa minä masentuneelta D:). Ilman Karjalaista osakuntaa ja kahta ainutta Helsinki-kaveria olisin varmasti ihan raunioina. Ja minä olisin räjähtänyt jo Turku-vuotenani, jos ei olisi ollut Klaania. Lisäksi minulla oli kungfu, jonne sai aina mennä potkimaan seiniä, kun ketutti. Helsinkiin tuli myös PAAALJON lunta ja se oli kivaa :3 Helsingissä on edelleen enemmän lunta, kun täällä Joensuussa :I

Mitä meinasin tehdä lomalla? En ajatellut tehdä kauheasti mitään, jotta ei tule nyt lomastakin stressiä. Viime vuonna luin Klaanonia koko joululoman ja sen takia minä olin koko ajan koneella sitä lukemassa. Nyt varmaan pitäisi nähdä kavereita, joita ei ole pitkään aikaan nähnyt ja sitten ajattelin lukea Freudin Unien tulkinnan, jos jaksan :3

Ja jos UV-miitti ei paranna minua, niin ei mikään.

Lisäksi, minulla on nyt teoriassa kungfun keltainen vyö, käytännössä ei (koska me emme saaneet sellaista vyötä).

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

Jäähyväiset Turulle!

Minulla on ollut tämä syksy aikamoista kriisiä täynnä. Paljon suuria muutoksia elämässä ja sellaista. Vaikka tämä hullulta saattaa kuulostaakin, yksi prosessi on ollut päästää Turusta irti.

Onneksi en ole tämänkään asian kanssa yksin, koska ihana Turun kämppikseni pääsi myös Helsinkiin opiskelemaan ja me käymme tätä ”Turku-kaipuuta” yhdessä läpi. Ilman Turku-välivuottani en olisi tähänkään hienoon ihmiseen koskaan tutustunut. Vaikka Turku ärsytti silloin, kun siellä vielä oli, näin jälkeenpäin huomaa, miten onnellinen minä siellä kuitenkin olin. Turku tuntuu nyt jotenkin paremmalta opiskelukaupungilta kuin Helsinki, koska se oli sopivan kokoinen kaupunki. On toki Helsingissäkin varmasti omat hyvät puolensa. Lisäksi olin todella tyytyväinen TYS:in soluun Turussa ja minulla oli maailman parhaat kämppikset.


Vaikka moni lähipiirin ihminen hämmästeli suuresti, miten uskalsin lähteä niinkin kauas kuin Turkuun, oli se paras mahdollinen kaupunki välivuodelleni. Minulla oli suuri itsenäistymisen tarve (mikä kyllä täyttyi Turussa äkkiä, koska sieltä pystyi harvoin käymään kotona) ja sain tutustua yliopistomaailmaan ”rennolla” tavalla. Silloin opiskelu tuntui kyllä rankalta, mutta nyt täällä psykologiaa lukiessani olen tajunnut, että kun opiskelin Turussa matikkaa, niin tein sen eteen paljon vähemmän töitä. Tietysti opiskelukin oli hyvin erilaista, koska matikassa itse lukemista oli aika vähän.

Huoneeni Turussa
Turun ikävöimisen lisäksi minä ikävöin myös matikkaa (mitämitämitä?!). Haluaisi jotenkin pitää matematiikan taitojakin yllä, ainakin sitä lukiotasoa (koska silloin kaikki oli vielä helppoa <3). Minä jo harkitsin jatkavani matikkaa sivuaineena, mutta (onneksi) tutkintoon ei mahdu kaikkea. Jännää, miten ihminen unohtaa sen, että vuosi sitten on repinyt hiuksiaan päästä matematiikan takia ja nyt sitä ainetta taas kaipaa. Pelottavaa oli myös se, että yksi päivä kävelin Helsingin Keskuskatua ja tajusin, että minähän olen laskenut näiden katulaattojen sivujen pituuksia matikan ylppäreissä, heh. Tosin se oli hyvä muisto, sillä minä muistaakseni (?) laskin sen tehtävän oikein.

Turun yliopisto ja Turku ylipäätänsä olivat hienoja paikkoja, joten koko kaupunkia ”dissataan” ihan turhaan. Mutta tulkaa mieluummin minun seurakseni Helsinkiin :3 



Turku pääsykoeaamuna
Ja pelottavinta tässä on se, että olisin Turussa opiskelemassa psykaa, jos olisin päässyt soveltuvuuskokeesta läpi. Turun yliopisto päätti kuitenkin, etten ole soveltuva. Mutta näytinpäs Turulle ja pääsin Helsinkiin, HAHA! En tiedä sitten, onko se niin hyvä juttu. Joka tapauksessa olen nyt Helsingissä ainakin nämä seuraavat 5 vuotta ja siihen pitää sopeutua. Helsinkiläistä minusta ette kuitenkaan saa!

Vielä yksi asia, mikä liittyi kiinteästi välivuoteeni ja oli varmasti osasyy siihen, miksi halusin juuri Turkuun. Klaani ja miitit. Olin juuri alkanut aktivoitua Klaanissa ja Turusta pääsi hyvin miitteihin. Oli hienoa, että oli aina joku miitti, jota odottaa. Miittien voimalla tuntui selviävän läpi koko vuoden. Joten, välivuosi oli kaikin puolin hyväksi.


UV-miittiä odotellessa!

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

Amazing Race!

Tentit kurkistavat oven takaa, mutta minä en jaksa enää valittaa. Menevät miten menevät. Opintopsykologi sanoi, että opiskelujen alun voi ottaa vähän rennommin, joten ehkä uskon nyt vain häntä.

Viikko sitten ollut Tampere-miitti oli taas hieno piristys. Omituista, ettei aikaisemmin ole vielä tajuttu pitää Tampere-miittejä. Aina vain Helsinki tai Lahti tai jotain. Nyt näki uusia ihmisiä, joka oli sangen mukavaa, vaikka petyimmekin Paven kultakutrittomuudesta. Niiden kultakutrien on siis pakko olla Manulla, jos edes jollain klaanilaisella sellaiset on (aika raju hypoteesi, tiedän). Tampereella Taiksie ja Pave näyttelivät meille Klaanonia, Tawa ja Neny tanssivat ja Megajonne tuli aukomaan meille päätään.

Tällä viikolla on tapahtunut kaikkea hienoa. Meillä oli käyttäytymistieteellisen tiedekunnan Amazing Race, joka tarkoitti käytännössä sitä, että hypitään yksi ilta ympäri Helsinkiä erilaisilla rasteilla. Meidän kuuden hengen ryhmässä se tarkoitti juoksemista mekoissa (kyllä, meidän ryhmässä oli yksi poikakin). Pärjäsimme kisassa suhteellisen hyvin ja matkalla kävimme psykomaisia keskusteluja. Ja minä tunnen taas vähän enemmän Helsinkiä. Jatkoilla tanssimme psykojen kanssa piirissä GANGNAM STYLEÄ! Se oli hienoa.

Seuraava aamuna 5 tunnin yöunien jälkeen heräsin melko kuolleena ekskulle eli kävimme vierailemassa jossakin psykologian alan työpaikassa. Tämä paikka oli HYKS:in Nuorisopsykiatrian klinikka. Nuorisopsykiatria nimittäin tällä hetkellä minua eniten kiinnostaakin ja ainakin nyt haluaisin työllistyä joskus sille saralle. Ja oli muuten mielenkiintoista kuunnella kolme tuntia siellä työskentelevien psykologien kokemuksia. Loppupäätelmäksi jäi, että työ siellä on rankkaa, mutta hyvin palkitsevaa. Ja nyt olen taas onnellinen, että olen juuri Helsingissä, vaikka tämä kaupunki alkoi välillä jo rasittaa, sillä tällaisia ekskuja tuskin on muilla paikkakunnilla yhtä paljon. Minä haluan jo työharjoitteluun ^^

Mitäs muuta kivaa? Olen alkanut saada kämpän aika hyvin järjestykseen. Esimerkiksi löysin tämän mahtavan cd-/dvd-kaapin.


Lisäksi minä koristin seinää jollain hyvin visumaisella: yli 40 kahdensanjalkaista ystävää <3


Sitten vielä uusi hiireni/hiirensyöjäni/hiirimattoni (kämppiksen joka paikkaan tunkeutuva kissa).


  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

...Sinne hävisi taas se riemu


Here we go again. Mistään ei tule taas mitään. Kävin tänään opintopsykologilla. Oikotietä onneen ei yksinkertaisesti ole.

Tänään opittu asia numero 1: Hyväksy se, että näin minimaalisessa ajassa et voi oppia kaikkia tenttikirjojen asioita. Tämä on yllättävän vaikeaa, jos on tottunut pänttäämään kaiken ja varsinkin, kun haluaisi oppia kaiken. Okei, minä olen nyt yrittänyt hyväksyä sitä, mutta en vain osaa lukea tuota tenttikirjaa niin, etten lue kaikkea, koska se on epäloogista.

Tänään opittu asia numero 2: ”Matemaattisesti lahjakkaat psykologit ovat kultaa työmarkkinoilla”. Tällä hetkellä minä vain kiroan, että olen matemaattisesti lahjakas, koska sen tarvitseminen ei ole nyt ajankohtaista. Selätin pääsykokeen tilastopuolen lähes täysin pistein. Haluan lukea asioita loogisesti. Kaiken täytyy olla loogista, täsmällistä ja järjestelmällistä. Miten minä voisin nyt tuosta vaan alkaa lukea kirjaa sieltä sun täältä? Tällä lahjakkuudella ei vain onnistu.

Sitten, tuttu ja turvallinen on aina kivaa. Minun pitäisi nyt hellittää otetta turvallisista lukutavoista (minulle pelkkä järjestelmällinen lukeminen) ja kokeilla jotain uutta, jolla pystyisi mahdollisesti oppimaankin. Se on vain jotenkin kauhean vaikeaa.

Minun pitäisi kokeilla taktiikkaa ”silmäile, pohdi mitä jo tiedät, lueskele, pohdi syvempiä merkityksiä, kertaa”. Tuo tuntuu vain niin kamalan työläältä, että alkoi taas ahdistaa koko lukeminen. Minä tarvitsen rutiineja, mutta kun ne pitäisi ensin saada muodostettua.

Ja kaiken tämänsyksyisen ahdistelun jälkeen minä mietin, miten minä oikein sain keväällä luettua pääsykokeeseen niin hyvin? Tässä syyt:

-Tavoite oli hyvin selkeä, nyt tavoite ei tunnu yhtä selkeältä, vaikka pitäisi (pääse kurssi läpi?)

-Minulla ei ollut kiire, luin melko rauhallisessa tempossa sen koko puoli vuotta. Ensimmäinen sisäänpääsy-yritys psykaan epäonnistui juuri sen takia, kun kiire jyskytti takaraivossa, ahdistuin että en kerkeä, joten luovutin.

-Artikkelit, joita keväällä piti lukea, olivat suhteellisen lyhyitä ja jokainen oli oma kokonaisuutensa. Nyt pitäisi opiskella järjettömän iso kokonaisuus. Minä en ole koskaan ollut hyvä isoissa kokonaisuuksissa (ylioppilaskirjoitukset), tosin en myöskään yksityiskohdissa. Eh, missä minä sitten olen ylipäätänsä hyvä? Laskemisessa, mutta miten sinä lasket psykologian tenttikirjaa? Asiat pitäisi siis soveltaa, mutta kun voi luoja siinä on kauheasti vaivaa.

Aika.

Loppuu.

Kesken.

Ahdistus.

Kuolema.

Miksi minä olen täällä?

Miksi minä en saa mitään aikaan? Mikkkksssshhiiii??

Ja minun pitäisi kuulemma olla kärsivällinen? Miten minä voin, jos minä olen kaksi vuotta halunnut tänne ja nyt haluaisin ahmia asioita?

Ja ahdistus on hyvä asia, koska se meinaa sitä, että asia on minulle tärkeä. Mutta kun ahdistaa, niin minä en pysty lukemaan, yäääää!

Anteeksi, minä taas vuodatan. Psykologian opiskelijalla on vaan liian iso henkinen ongelma.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

Mie oon Pohjois-Karjalasta!

Taas on kerinnyt paljon tapahtua. Meillä oli muun muassa fuksikaste, jossa meidän piti illan pimeinä tunteina parantaa Bane psykoosista. Aloin myös ravaamaan kungfu -treeneissä. Se on kivaa, vaikka ensimmäiset kolme päivää jalat huusivatkin hallelujaa.

Lauantaina meillä oli Karjalaisen osakunnan fuksisitsit eli sellaiset akateemiset pöytäjuhlat, jossa pukeudutaan hienommin, syödään, juodaan ja lauletaan juomalauluja. Ensin kaduin, että olin ylipäätään ilmoittautunut sinne (koska ilmaista ruokaa vain tämän kerran), kun ei olisi millään jaksanut tälläytyä ja lähteä sinne. Onneksi kuitenkin vaivoin raahauduin sinne, koska siellä oli loppujen lopuksi mukavaa. Ainejärjestön kanssa on viettänyt ehkä vähän liikaakin aikaa ja oli mukava olla tyystin erilaisessa porukassa. Tuli niin paljon kotoisampi olo, kuin kaikkialla kuului vain ”miemiemiemie”. Karjalaisessa osakunnassahan on siis pääkaupunkiseudulle muuttaneita Pohjois-Karjalaisia opiskelijoita.

Psykojen kanssa on nyt enemmän keskitytty opiskeluun ja minä jo taisin unohtaa (ja hautautua englannin kielen alle), miten vaikea tänne oli päästä. Mutta opiskeluahan täälläkin opiskelu vain on, miten se voisi olla sen ”hehkeämpää” kuin opiskelu muullakaan alalla. Minä ehkä vähän ajattelin, että kun tuosta pääsykoehirviöstä pääsee yli, niin kaikki on helppoa sen jälkeen. Ei se ole ihan niin, nyt on vain varma, että ansaittu opiskelupaikka ei lähde alta. Lauantaina Karjalaisella osakunnalla kuitenkin huomasi sen, miten muut kunnioittivat opiskelupaikkaani ja sain ehkä siitä vähän motivaatiota. Siispä sunnuntaina sain luettua kehityspsykan kirjaa melkein 20 sivua! Olen ylpeä, hyvin ylpeä. Nyt jos tämän vauhdin saisi pidettyäkin, niin saisin luettua sen yli 500 sivua tenttiin mennessä. Ja siinä vasta toinen kirja. Havaintopsyka onkin sitten vähän vaikeampi pala.

Tätä tekstiä pitää siis välillä aina lueskella:

"Visokki, Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellinen tiedekunta on hyväksynyt sinut psykologian koulutukseen suorittamaan kandidaatin ja maisterin tutkinnot."

Ja miksi sitsien laulukirjassa on aivan liikaa ”riemu”-sanoja? Yritä siinä nyt sitten laulaa, kun se voi tulla kolmestikin saman laulun sisällä…

Rakensin myös viime viikolla parit huonekalut kasaan. Kämppis tokaisi Ikean vaatekaappini osista, että ”Siinä on sinulle pieni lego-sarja rakennettavaksi!”. En tietenkään taaskaan revennyt.

Ja miun blogilla on kuusi seuraajaa, JEJ! ^^

Ja mitä mie teen täällä tähän aikaan? Nukun taas tämänpäiväisillä luennoilla, eeehh. Mutta kun blogia on kiva kirjoittaa tähän aikaan...

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

Kirotut Englishmänit

Englanti, englanti ja englanti. Aivoni alkoivat taas hylkiä sitä kieltä, kun tulin sen kanssa tekemisiin. Hirveä ahdistus näiden tenttikirjojen kanssa, tai nyt ensin vain yhden kirjan kanssa. Kaava on jotakuinkin tämä:

Avaan tenttikirjan. Alan lukemaan.
Tuntematon sana.
---> sanakirja
Tuntematon sana.
---> sanakirja

Tätä jatkuu sitten joka kuudennen sanan kohdalla. Keskittymiskykyni ei enää kestä kuuden sivun jälkeen. Alkaa ahdistaa.

Minä en luullut, että tämä olisi näin vaikeaa. Minulla ei oikeastaan ole hajua, miten minun pitäisi edes opiskella. Englanniksi opiskeleminen ei ole sama asia kuin suomeksi. Tarvitaan eri tekniikoita.

Minä olen opiskellut 11 vuotta englantia ja en osaa sitä vieläkään. Minun asenteeni on usein negatiivinen tätä kieltä kohtaa, koska en osaa sitä. En ole koskaan osannut. Ja noidankehä on valmis.

Tämä on outoa. Kaksi vuotta unelmani on ollut päästä tänne sisään. Yhtäkkiä se onkin nenäni edessä. Nyt unelmani on valmistua (saada kaikki tentit läpi).

Ajattelin myös, että tämä hurja motivaationi riittää kahlaamaan nämä englanninkieliset kirjat. Mutta minun motivaationa hylkii englantia. AARRRGGGHH!

Ongelmat kuitenkin ratkeavat yleensä niiden kohtaamisella, kieltäminen on huono hallintakeino. ENGLISH, I'M COMINGGGG!

/Vizun yöllinen ahdistus-vuodatus loppuu

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

Terveisiä suurkaupungista!

Heips hei. Pikku-Vizu on nyt ISOSSA Helsingissä. Kyllä, tältä se minusta maalaisesta tuntuu. Turku ei ole tähän verrattuna mitään. En kehtaa kertoa tässä moninaisten eksymisieni määrää Helsingin sisällä, puhumattakaan sitten Vantaasta, eh.

Mutta jooh, olen tosiaan asustellut jo pari viikkoa Helsingissä. Ensimmäisen viikon tappelin kämpistä ja asuin kaverin luona, mutta onneksi nopeasti tärppäsi ja löysin kaksion ja kämppiksen suhteellisen läheltä Helsingin keskustaa. Nyt siis asun ensimmäistä viikkoa virallisesti Helsingissä. En oikein vieläkään käsitä tätä.

Ja psykologian opiskelijat ovat oikein mahtavaa porukkaa. Tuntuu, että psykot ovat jotenkin aidosti kiinnostuneista muista ihmisistä (yllätys) ja se vaikuttaa opiskelijayhteisönkin henkeen. Ei mitään pahaa sanottavaa. Ja en oikein tiedän vielä, ovatko odotukseni oppiaineesta täyttyneet, sillä meillä on ollut vasta yksi psykan luento. Kyllä, loput siitä kahdesta viikosta olemme bilettäneet. Esimerkiksi eilinen Kallion baarikierros oli mahtavuutta. Perus yliopistomeininki.

Ja psykan laitos on hienossa rakennuksessa. Siltavuorenpenger on ihana paikka.

Ehkä ainut miinuspuoli tässä on ollut nämä englanninkieliset tenttikirjat (lähes kaikki kirjat ovat englanniksi), joiden makuun en ole vielä päässyt. Siinäpä haaste voitettavaksi. Okei, on yksi suomenkielinen, mutta siitä ei tarvitse lukea kuin joku yksi luku. ENGLANTI, minä aion voittaa sinut!

Joo, kellonajasta ja mielentilastani (sain NETIN tänään, elin viikon ilman) päätellen, tämä on hyvä päättää tähän. Ai niin, en asukaan enää kolmannessa kerroksessa niin kuin Turussa, vaan ensimmäisessä. Jokuhan voi nähdä minun riehumiseni täällä koneen ääressä :/

Iloinen psyko päättää tähän tältä erää. Ai niin, ja Hulking Dynamo on <3

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

Kirjoittamisangsti


Aloin kirjoittamaan Klaanoniin Visokilla vasta tämän vuoden alusta. Ja koska haastavat voimat hahmollani, aloin myös perehtymään näihin voimiin. Luin telepatiaa käsittelevää kirjallisuutta ja voi hyvänen aika minä hurahdin siihen. Sitten se jäi vähän taka-alalle, koska pääsykokeet. Nyt kesän lopulla aloin lukemaan parapsykologiasta (kaikki yliaistillinen havaitseminen ja psykokinesia) enemmän ja nyt jumin totaalisesti Klaanonin hahmoni kanssa.

Kaikki huipentui viimeöiseen ahdistukseeni (se oli jopa ihan fyysistä). Minä halusin niin kovasti kirjoittaa jotain hahmollani, mutta en vain pystynyt. Minä yritän tässä nyt koko ajan haukata liian isoa palaa kerralla. Minulla on liikaa vapautta hahmoni kanssa. Niin paljon kaikkea, mitä sillä voisi tehdä.

Päätin viime yönä, että yrittäisin vain kirjoittaa, koska muuten tämä ei mene ohi koskaan. Sitten en enää pystynytkään, koska fyysinen ahdistus. En todellakaan ollut kokenut ennen mitään sellaista. Onko tämä nyt sitä taiteilija-ahdistusta (vaikken itseäni taiteilijaksi mielläkään)? Ja ei, se ei ollut niin vakavaa, miltä kuulostaa. Enkä minä ota tätä mielestäni liian vakavasti. Minä vain…

...en osaa kirjoittaa. Te muistatte nämä ihmeelliset ”eeppisyyskohtaukseni”, jota sain näistä teidän hienoista viesteistänne nyt kesällä. Minä en ole mielestäni osannut koskaan kirjoittaakaan yhtään mitään. Miksi minä sitten kirjoitan tätä? Voi luoja, alan kuulostaa Tawalta…

Tämä on hieno projekti. Klaanon on älyttömän hieno projekti. Samalla kuin luin sitä, minäkin halusin alkaa kirjoittamaan ja totta kai, koska oma hahmo. Ja koska I’m back, minun piti alkaa luonnollisesti kirjoittamaan omalla hahmollani. Ja niin halusinkin. Ei sen ensimmäisen viestin kirjoittaminen mitään helppoa ollut, mutta se onnistui loppujen lopuksi melko hyvin.

Mutta kun Klaanon paranee koko ajan. Se on ihan uskomatonta. Ja totta kai, koska kirjoittajat kirjoittavat ja siksi paranevat koko ajan. Minä ajattelen, että minulta odotetaan jotain suurta, vaikkei edes. Ja jos minä vain saisin kirjoitettua, kehitystäkin varmasti tapahtuisi…
Kirotut aivot, miksi olette tällaiset? Miksi minun mieleni ei voi olla vain itsevarma?

Minulla on ehkä joku trauma lukion äidinkielen tunneilta. Aina kun minä mielestäni keksin jotain hienoa, se meni totaalisen pieleen. Siitä kehittyi minulle mielikuva, että en osaa äikkää, en osaa kirjoittaa mitään aineita tai ylipäätänsä en osaa kirjoittaa. Ja lopulta minulta löydettiin lievä lukihäiriö ja vaikka sen syyksi olisi kiva pistää asioita, fakta on, että se teettää vain minulle enemmän töitä, jos haluaa pyrkiä samaan kuin muut.

Vaikka te kuinka hokisitte, että olen hyvä kirjoittaja, se ei auta. Mikä suomalainen piirre tämäkin on, kehuja ei voi ottaa vastaan, jos itse ei ole samaa mieltä?

Minä en myöskään ole yhtään luova ihminen ja Klaanonissa juuri luovuuttaan voisi toteuttaa melkein täysin rajattomasti. Mutta ei, minun täytyy hakea aina (liikaa) mallia jostain muualta. Minulla ei ole ideoita. Jos joku muu antaisi edes jonkinlaisen ideantyngän, kirjoittaminen olisi paljon helpompaa, mutta toisaalta en edes halua. Haluaisin itsekin keksiä jotain. En ole luovuttajatyyppiä, haluan päästä tämän yli mutta kun HYYYYYYÄÄÄÄRRRRGGGHHH!

Minä myös odotan, että tämä alkava psykologi-koulutus voisi antaa minulle jotain antia itseni ja Klaanonin suhteen. Ja varmasti antaakin, ei pidä vain odottaa liikoja. Mutta minä haluaisin päästä tämän jumin yli jo ennen syyskuuta.

Ja minä luulin, että tämä vuodatus voisi auttaa, mutta ei kyllä tunnu nyt siltä…

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

Heips hei

Pahoittelen, että blogini on ollut kuollut. En viitsinyt koko aikaa kirjoitella tänne yliopistoon sisäänpääsydramatiikastani. Mutta nyt se on ohi, sillä:

MINÄ PÄÄSIN HELSINGIN YLIOPISTOON LUKEMAAN PSYKOLOGIAA!

Kyllä, ja vielä 1.varasijalta. Harvoin varasiljoita otetaan psykologiaan ketään. Mutta nyt voin unohtaa nämä panikoinnit, onneksi!

Kesäni oli pelkkää odottelua ja siksi ehkä en osannut nauttia siitä. Ja tosiaan, nyt se on melkein ohi. Jotain hyvin huikeaa kuitenkin tapahtui, mikä oli ehdottomasti kesän kohokohta.

Yhtäkkiä, mökkimiitti 2012.

Eeppisin miiteistä ikinä. 5 päivää meidän mökillä 10 klaanilaisen kanssa. Tässä tiivistys:

-hauki
-rusakoita
-lautapelejä
-SAUNAA
-mielenkiintoisia kauppareissuja
-Manuja
-JÄÄTELÖÄ
-musiikkia (Lordi!)
-Klaanonia
-hobittipöytä
-ihan liikaa kahvia
-uimista
-lisää saunaa
-lisää rusakoita
-rusakkojahtia luontodokumentti
-G:n ilme, kun maistaa Manua
-se ärsyttävä korttipeli, jota pelattiin koko ajan
-yölliset letut ja pannukakut
-antikvariaatti
-MacGyver -onkia
-Snoun vieminen veneellä sateessa (---> uitettu Taatti ja Vizu)
-Snoun eeppinen paluu
-soutelua
-kalastusta
-Starbucks
-midä viddua
-valvomista
-Joyn pohjaan käräyttämä spagetti
-shakkia
-källejä
-16 v. Tawa, 14 v. Vizu
-Zadetta
-makkaramehua
-SLURPS!
-Tiina
-eeppisiä piirrustuksia
-kakku ja kuusi
-natseja
-hävinneitä muurahaispesiä
-Tongun humppaa
-Donin korttitemppuja
-Wine Lake City
-Tongun katkeruus Tawan luona
-Kepen lisukkeet
-Jakten på Makuta

...ja se kaikkein pahin:

-SQUIIK! (kirjoitetaanko se näin?)

 Monet repivät sieltä tosin mukaansa jonkinlaisen flunssan, niin kuin minä. Se oli kuitenkin sen arvoista.

Mahtava, mutta rankka kevät ja kesä takana ja syksyllä kohti uusia haasteita Helsinkiin, jej!

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

Pääsykokeen jälkeinen "panikointi"


 

Tosiaan, psykologia pääsykoe numero yksi on nyt ohi (Helsinki+Tampere+Turku). Minä jäädin siellä kokeessa aika pahasti ja 5 tuntia ei riittänyt kokeen huolelliseen tekemiseen. Panostin kuitenkin tilaston puoleen ja se mielestäni meni muutamaa virhettä aika hyvin. Sitten tämä aineistopuoli, joka koostui monivalintakysymyksistä, jäi kyrsimään. Tähän osioon piti lukea etukäteen 160 sivua psykologisia artikkeleita ja kokeen monivalintakysymykset olivat älyttömän soveltavia verrattuna edellisiin vuosiin. Siellä kokeessa tuntui, että niistä artikkeleista ei ollut jäänyt mitään päähän. Ja nyt minä totta kai syytän ulkoisia syitä, eli lievää lukihäiriötäni tästä, koska epäonnistuin. Ei se nyt yksinomaan lukihäiriöstä johtunut. Minä en vaan tajua, että mikä miulla on kun minä EN OSAA LUKEA. Kyllä. Siltä minusta tuntuu. Viime vuonna oli vähän samanlainen fiilis, sillä oli jotenkin vaikea silloinkin niihin monivalintoihin vastata. Tai sitten minun oppimistyylini on väärä. Blaargh, en tiedä. Pääsykokeessa on yleensä ollut logiikan tehtävä kanssa, mutta nyt ei ollut sitäkään, ja siinä minä olisin saattanut olla vahvoilla! Siis kyrsii kyllä. Hieman. Fakta on kuitenkin se, että se osa oli kaikille vaikea.

Edellisvuoden pisterajojen perusteella luulen, että Helsinkiin ja Tampereelle menivät mahdollisuuteni tuon aineisto-osan takia. Turkuun on ollut yleensä alempi raja, mutta siellä on sitten soveltuvuuskoe, joka karsii vielä. Noh, ei auta muu kuin odotella ja alkaa lukemaan Jyväskylän kokeeseen, joka on kahden viikon päästä. Kämppikseni kovasti tosin uskoo, että kaikki mahdollisuuteni Helsinkiinkään (tai Tampereelle) eivät menneet. Tuon pääsykokeen paras nimittäin saa täydet pisteet ja muut suhteutetaan sen mukaan. Ja en usko, että kukaan sai tuosta täysiä pisteitä.

Jos tässä käy vielä niin, että en pääse minnekään, niin piru vie en silti taatusti luovuta jonkun tyhmän pääsykokeen takia! On sinne joskus päästävä. Varavaihtoehtoni ensi vuodelle on, että painun matikalla sisään Joensuuhun ja opiskelen psykan perusopinnot. Sen jälkeen homma muuttuukin ongelmallisemmaksi, sillä psykaa ei saa vapaasti lukea enää perusopintojen jälkeen.

Mutta joo, en mieti vielä sitä vaihtoehtoa, vaan keskityn nyt tähän Jyväskylään. Mutta ennen sitä painun huomenna, eikun siis tänään, muutamaksi päiväksi maalle, sillä Turku alkaa ottaa pattiin. No ei nyt ihan :3 Mutta yhdeksän päivää turkulaisuutta jäljellä! Sitten ihana Pohjois-Karjala! <3

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

Ystävät ja feikkiystävät

Hei, ystävät! <3 Onneksi olette ystäviäni, sillä minulla ei ole enää yhtään Turku-ystävää. Eräs ystäväni petti minut kolmesti ja toinen (ja viimeinen) perui tulevan baarireissun (se oli baareilukaverini), koska kotona saunominen on kuulemma kivempaa. Ei sillä, voinhan minä yksin kämpilläkin ryypätä... Olenko minä näin hyvä ystävä?

Enpä kai, sillä tämä viikko kääntyi ihan hyväksi kaikessa hullunkurisuudessaan. Kukaan muu ei voi tehdä äkillistä yllätysvierailua jostain pirun kaukaa kuin Tawa. Minä luulin sitä vitsiksi siihen asti, kun yksi lähetti junalippunsa kuvan minulle... No, minä raahasin hänet sitten tilastotieteen demoihini atk-luokkaan. Täällä bongasimme petturikaverini. Tawa kuulemma nukahteli ja bongaili meidän tulosteestamme kutosia. Ja keskiarvon keskiarvoja kuulemma. Sitten Tawa sanoi, että sen hän tiesi varmasti, että käytimme Exeliä. Minä olin, että ei, me käytimme SPSS:ää.

. . .

Joka tapauksessa, yleensä tämä minun petturikaverini kävelee samaa matkaa kämpille. Nyt se ei kuitenkaan sitä tehnyt, emmekä voineet Tawan kanssa sitä nirhata. Tyydyin olemaan petturille vain tyly ja katsoin koko demot murhaavasti hänen selkäänsä. Ehkä minä vielä joskus kettuilen sille. Tai siis minä tulen kettuilemaan.

Kun kävelimme Tawan kanssa yliopistolla, kaksi edessä kävelevää miestä tuijottelivat vuorotellen taakseen meitä. Nauroin. Eikö Tawa näytä siltä, että olisi yliopistolla?

Tawa valitsi huipun ajankohdan, sillä minulla alkoi juuri illalla valmennuskurssi. Noh, ei auta muu kuin jättää Tawa yksin minun kämppääni. Eräs vain datasi yksin lattialla... Ja söi roiskeläppäpitsoja.

Pitkään sain kinuttua Tawan näyttämään Klaanon-tekstejään. Minä olin jo melkein kuristaa mokoman, löin lautasella päähän, heitin hodarilla, yritin viedä konetta, uhkasin pitää sitä nälässä, ja uhkasin myös 16 v. Tawa -videolla. Lopulta se suostui. Vaihdoimme sieluja. Ja lopputulos oli se, että lähes nämä kaikki tekstit minä oli jo nähnyt. Noooouuuuuu. Ei voinut kuulemma näyttää muita, koska spoilereita... Murrdurr.

Noh, sitten Tawa lähti ja minä lähdin taas valmennuskurssille. Seuraavana päivänä tulee seuraavaa kaveri (kotoseudulta) eli minä taidan ollakin aika suosittu :3 Ja hyvin pelottavaa oli se, että Tawalla ja tällä minun toisella kaverillani oli täysin sama kaava, kun tulivat luokseni:

1. "Onko siulla puhelimen laturia?"
2. Kumpikin rupeavat ensiksi strippaamaan huoneessani (ilmeisesti koska minun patterini on jäänyt talvesta täysille?)
3. Kumpikin alkavat dataamaan (reilua, kyllä!)
4. Kumpikin tappavat kengillä jalkansa

Ja Tawa on edelleen aivan liian jalo ihminen, sillä ei halua toista patjaa eikä suostu huijaamaan halvempaa matkaa minun bussikortillani. Mutta hän on vain epätawallisen JALO ihminen.

Että semmosta täällä Suomen perseenreijässä. Varokaakin tulemasta tänne jatkossa, sillä minä luen nyt pääsykokeisiin!!! Tässä muutama esimerkki minun hienosta mielentilastani/motivaatiostani:




 Siinä teille siis syy, miksi yritän väliaikaisesti vähentää Klaanitustani.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

Möhmöh.

Niitä on kolme  :3

Tjaa. Paljon on kerinnyt taas muutamassa viikossa tapahtua. Ajoin aivan liikaa autolla. Keikka. Kävin riehumassa ihmisten (?) kanssa Kajaanissa. Liian vähän yöunta. Julmetusti luettavaa tekstiä. Kerkisinpä kipeänäkin muutaman päivän viettää. Ja Craftailla teidän kanssanne.

Klaanilehti julkaistaan joskus lähiaikoina (parin viikon sisällä?) ja jos kaikki onnistuu, olen ensimmäistä kertaa toimittajana, ainakin vierailevana. Minä. Toimittajana. Not. En olisi uskonut tämänkään päivän tulevan.

Ropepostin saimme Tawan kanssa vihdoinkin aikaiseksi. Kiwaa. Ja nyt pääsee taas uusiin ympyröihin. Nyt kuin vain saisi vielä olon tuntumaan siltä, että kirjoittaa omalla hahmolla. Siis sellaiselta "tutulta" ja turvalliselta... Mutta se tulee vain kirjoittamalla.

Ja minähän craftaan kotona näin. Laatu, nöf.

Ja Nightwish -videota on myös tekeillä. Sen laatu on vain sellaista kuraa, että harkitsen vielä sen julkaisua. Ehkä siitä saa ihan hyvän yleiskuvan. Vika on kuitenkin kamerassa, ei minussa :3

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

All-nightereita, keikkoja, miittejä ja lukemista


Viime yönä tuli pidettyä toinen all-nighterini (vasta?). Kirjoitimme Tawan kanssa Klaanonia. Tai enemmän Tawa kyllä kirjoitti kuin minä… Ehkä se on hyvä, että hän ottaa Klaanonin vakavasti tuollaiseen aikaan aamuyöllä. Olisitte kuulleet ne kaikki pikkutarkat kysymykset… Tawa haluaa oikeasti kirjoittaa, mutta hän on taiteilija, siksi hän on tuollainen, näh, Tawa. Mutta nyt hän ei voi enää kirjoittamiselta perääntyä, hähää...

Suttaus, koska en halua spoilata :3
Tarkoitus olisi saada tämä ropeposti tehtyä viikonloppuna ja julkaista alkuviikosta. Jos siis kaikki menee putkeen. Nukuin muuten all-nighterin jälkeen kuusi tuntia. Ihan vahingossa.

Kaksi viikkoa aikaa kotiinpääsyyn, Nightwishin keikkaan ja Kajaani-miittiin. Ette usko, miten odotan tuota viikonloppua kokonaisuudessaan. Olin Nightwishin Joensuun keikalla myös vuonna 2007, toisessa rivissä. Sen keikan fiilis kuuluu ehdottomasti elämäni huippuhetkiin. Osittain siksi tämän tulevan keikan odotukset ovat pirun kovat. Siihen perään sitten Kajaani-miitti seuraavana päivänä. Ja se on miitti, totta kai siitä tulee huippua! Kieltämättä ajatus, että tulen sinne Turusta asti (vaikka koti onkin välietappina), tuntuu hullulta. Kun tästä miitistä alettiin syksyllä puhua, ei mielessäni kuitenkaan edes käynyt ajatus, etten tulisi.

Näemmä toinenkin suurempi keikka häämöttää tänä keväänä. Veljeni keksi, että Judas Priest pitää nähdä livenä, kun se on kerta viimeinen mahdollisuus. No, totta kai, hän vetää minut mukaansa. Judas Priest on ihan jees, mutta enemmän ehkä diggailen lämppäristä, nimittäin Hammerfallista.


Näiden kanssa olen naimisissa tämän kevään <3

Olen päättänyt vakavissani päästä opiskelemaan psykologiaa yliopistoon seuraavana syksynä. Siksipä vietän näiden kirjojen kanssa tämän kevään. Hain myös vuosi sitten, mutta en ottanut lukemista liian vakavasti, joten jouduin tyytymään Turun yliopiston matikkaan. Tämä täällä opiskelu on ollut yhtä helvettiä minulle, joten motivaationi päästä opiskelemaan psykaa on hyvin korkea. Toisen noista kirjoista sain juuri tänään luettua ensimmäistä kertaa läpi ja hyvältä näyttää. Olen lukenut sivuaineena täällä Turussa tilastotiedettä (josta puolet psykan pääsykokeesta koostuu), joten asiat tuntuvat helpommilta kuin vuosi sitten. Ostin myös valmennuskurssin täksi kevääksi lakkiaisrahoillani. Toivon todella, että löydän itseni ensi syksynä Jyväskylästä, Tampereelta, Turusta tai jopa Helsingistä, johon olen päättänyt ensisijaisesti tähdätä, lukemasta psykologiaa.

Matikka on kivaa siihen asti, kun se pysyy alle yliopistotason. Joten autan (tai teen) mielelläni teidän matikan läksyissä (läksyjä) :3

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

Rope. Tsih.

Ensimmäinen ropeposti saatu oksennettua ulos. Se vei ihan tarpeeksi yöuniani (totta kai, kun sitä kirjoittaa yöllä?). Olihan se vähän haasteellinen aloitus. Ja en ymmärrä, miksi kehutte sitä (Anteeksi, en halua olla Tawa, mutta...). En tykkää siitä taistelukohdasta ja se etenee nopeasti ja sen Makutan kuvaus on ihan blöäblöä. Mutta se oli vasta ensimmäinen. Joten annan nuo itselleni anteeksi ja sanon kiitos. Klaanon Wikiin on myös luvassa tulevaisuudessa jotain, mikä minulla on jo valmiina.

Tein myös jotain todella vakavaa viikkon sitten. Ostin Minecraftin ja menetin viimeiset elämäni rippeet. Eipä haitannut. Mutta on se ihan kiwa :3 Nyt opettelen pelaamaan sitä ensin.

Ravistin myös viimeiset matematiikat niskastani ja nyt en meinaa koskea enää koko roskaan. Tilastotiede ja kiina on paljon kivempaa <3

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

KLAANON LUETTU

HIHAHEE! Se on luettu! Eilen ahmin sen loppuun ja oli sen verran ahmimista, että silmät kuoli näyttöä tuijotellessa. Nyt pitäisi kasata itsensä ja alkaa kirjoittamaan. Sen julkaisussa voi kuitenkin kestääää.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

The Päätös

Joku sekoitti mystisesti chatin. Eikä kukaan tehnyt edes TIEDEttä, tietääkseni? Siispä tuherran tänne.

Minun The Päätös. Vaihtoehtoja on kaksi.

A) Jos eilinen matikan uusinta meni läpi, Minecraft lähtee heti ostoon.

B) Jos ei, Minecraft lähtee lohdutuspalkinnoksi.

A'la kaksi muuttuu yhdeksi. Mutta mielestäni tämä on erityisen hyvä päätös. Samalla tämä on myös hyvin pelottawaa, koska minä ja Craft. Klaani muuttaa ihmisiä, kuten sanottu (mikä ei haittaa).

. . .

Klaanon <3 Kaksi sivua jäljellä. Onneksi se ei silti lopu, päinvastoin. Pääsen kirjoittamaaaaaaannnnhhhhh! Alku onkin aika kova pala, mutta ehkä saan sen joskus ulos (ainakin nopeammin kuin Tawa). Tai siis, kirjoitinhan minä jo innoissani jotain jonakin yönä viime viikolla. Mutta se kaatui päälleni. Koska juuri tämän takia olen yrittänyt välttää Klaanonin nykyhetkestä kirjoittamista ennen kuin olen lukenu koko unelman. Asiavirhe. The big asiavirhe.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS