Visokki's Blog

Hah. Hassua. Tänään (eilen) alkoi loma. Mikä se sellainen on? Viimeksi olen ollut lomalla varmaan viime kesänä! Mutta joo, tuntuu jotenkin kevyeltä. Voi vain fiilistella musiikkia ilman, että takaraivossa on tunne, että tuo pitäisi lukea ja tutkimusraporttia pitäisi kirjoittaa... Osaanko minä enää lomailla?


Minulla oli kyllä ihan järjetön stressimäärä tänä lukuvuonna. Stressasin järjettömän paljon sitä minun 10 opintopisteen kehityspsykologian tenttiä, mutta lopulta sain siitä NELOSEN!!! Mahtava fiilis kieltämättä. Käsitekarttojen tekeminen tentissä näemmä auttoi. Ehkä minusta tulee vielä psykologi! Ruotsikin pitäisi olla selätetty ja psykologian kandidaatin tutkintoni on kandidaatin tutkielmaa vaille valmis! Minä, psykologian kandidaatti. Kuulostaapas hyvältä. Minähän valmistun kohta jo maisteriksikin ja pääsen työelämään, jee jee!

Tämän lukukauden taakkaa rasitti myös huomattavasti havaintopsykologian harjoitustyö, joka tehtiin ryhmätyönä. Aika rankkaa se välillä oli, mutta lopulta siitäkin tipahti 9 opintopistettä ja vielä arvosanalla viisi. Nyt ei voi olla kyllä kuin ylpeä itsestään. Ja reilut kaksi vuotta sitten tuntui siltä, etten minä ikinä valmistu miksikään.

Nyt pitäisi oikeasti osata lomailla ennen kuin alan puurtamaan loppukesästä kandia ja sitten hyppään maisteriopintojen maailmaan. Toivottavasti tänä kesänä olisi yhtä lämmintä kuin vuosi sitten. Rakastin sitä. Ja voi kun atoopikon iho voi hyvin viime kesänä. Toivon, että tämä ihon kanssa pelleily voisi vihdoinkin helpottua kesäksi. Kesällä voin lenkkeillä, lukea, käydä paikoissa, olla vähän kotiseutuylpeä..! Ja viikon päästä Nightwishin keikka Joensuussa, jota on odotettu puoli vuotta <3 Nightwish ei voi koskaan pettää odotuksiani.

Huomenna olen menossa serkun valmistujaisiin. Sekin on ihan kivaa, kun näkee sukulaisia ja perhettä. Olen oikeastaan nyt iloinen aika pienistä (ja myös isoista) asioista. Minulla on vuokrakämppä ihanalla alueella Helsingissä, rakas poikaystävä, opiskelen rakastamaani alaa kohti unelma-ammattia, ihana perhe, tarpeeksi rahaa... Lisäksi tein tänään kasvissosekeittoa, joka oli aika hyvää, vaikka itse sanonkin. Ensi viikolla olen menossa kotiin Joensuuhun käymään ja se on ihanaa! Lukiosta valmistuttua oli pakottava tarve päästä pois vanhoista maisemista, mutta nyt kun on asunut neljä (!!!) vuotta jossain muualla, osaa olla koko ajan enemmän kotiseutuylpeä. Voin mennä käymään Joensuussa ja todeta, että minä rakastan tätä kaupunkia. Täältä minä olen kotoisin. Ehkä loma onkin hyvä aloittaa kotoa, jossa voi rauhoittua, kun ei ole suurkaupunkia ympärillä.

Hymyilen. Avicii soi taustalla. Itken onnesta. Elämä ei voisi olla parempaa. Juuri tämän tunteen takia haluan pyhittää koko elämäni ihmisten auttamiselle. Sille, että muutkin voisivat kokea jotain tällaista. Tiedättekö, mikä tekee minusta parhaan psykologin? Olen kokenut masennuksen pohjamudat sekä onnellisuuden huiput. Osaan eläytyä. Tiedän, miltä se tuntuu. Mutta silti en tule koskaan sanomaan traagista ja kliseistä lausetta "tiedän, miltä sinusta tuntuu". Koska tunteet ovat niin yksilöllisiä. Ei kukaan voi oikeasti tietää, miltä toisesta tuntuu, mutta jonnekin yksilöllisen tunteen lähelle voi toinenkin päästä. Sitä kutsutaan eläytymiseksi.

- Vizu

Nyt on kesälomat lomailtu ja tenttikirjojen eteen on palailtu jo hetken aikaa sitten. Syksyn ensimmäisen tenttinikin, ammattikäytännön, kerkisin jo eilen käydä tekemässä. Siihen oli mukava lukea, koska se oli ensimmäinen kurssi, jossa alettiin opiskella konkreettisemmin psykologin käytännön työtä eli asiakashaastatteluita. Kurssiin kuuluu vielä käytännön harjoituksia, jotka tulevat loppusyksystä, jännää!

Kuten huomasitte, olen aika innoissani tästä syksystä ja koko lukuvuodesta. Kandivuoteni. KANDI! Ah, tuo on jotenkin ihana sana. Tarkoitukseni olisi keväällä kirjoittaa kandini ja saada kandin tutkinto kesään mennessä. Ja sen jälkeen maisteriopinnot, iihiiiihiiiiii! On minulla kuitenkin muitakin hyppimisen aiheita ollut kuin kandivuoden alku, koska sain ihanan kissaeläimeni Manulin vihdoinkin pääkaupunkiseudulle <3 Nyt voin lopettaa yölliset ikävöimisitkuni :3 Elämä on vain niin ihanaa!

Haalarimerkkejä yliopiston avajaisista

Voi luoja, että minä olen odottanut tätä -nimittäin lomaa. Tämän syksyn aikana pääni ja psyykkeeni on meinannut räjähtää aivan liian monta kertaa ja olisin tarvinnut lomaa jo paljon aikaisemmin. Rehellisesti sanoen tämä syksy on ollut elämäni karmeinta aikaa, vaikka luulin, että se olisi ollut hienointa.

Noh, minulla on edelleen ongelmia oppikirjojen lukemisen kanssa. Tässä perioidissa sain luettua ehkä sata sivua, mutta luettavaa olisi ollut moninkertaisesti enemmän. Ahdistus ja kaikki paska tuli taas kehiin ja romahdin keskiviikkona juuri ennen viimeistä tenttiä ihan totaalisesti. Noh, se tentti ei mennyt läpi ja nielin koko sen tentin ajan kyyneleitä. Että sellaista.

Minä en edelleenkään tiedä, mikä minua vaivaa tämän motivaation ja jaksamisen kanssa. Heikko kohtani (englanti) on minulle liian heikko kohta. Itseluottamukseni on ihan nollassa, kun se keväällä oli maksimissaan. Olen edelleen etsimässä itseäni, mitä olen koko syksyn tehnyt. Toivottavasti minä saan nyt tämän loman ihan oikeasti lomailtua ja jaksaisin paremmin taas lukea keväällä. Jos nimittäin opiskelu ei vielä silloinkaan suju, niin pelkään että psyykkeeni ei kestä enää ja minä romahdan aivan totaalisesti.

Voin kyllä sanoa, että tämän syksyn aikana olen oppinut enemmän itsestäni kuin psykologiasta. Se on aika hämmentävää, mutta kuuluu ilmeisesti asiaan.

On minulla sentään joskus ollut kivaakin tämän syksyn aikana (kuulostanpa minä masentuneelta D:). Ilman Karjalaista osakuntaa ja kahta ainutta Helsinki-kaveria olisin varmasti ihan raunioina. Ja minä olisin räjähtänyt jo Turku-vuotenani, jos ei olisi ollut Klaania. Lisäksi minulla oli kungfu, jonne sai aina mennä potkimaan seiniä, kun ketutti. Helsinkiin tuli myös PAAALJON lunta ja se oli kivaa :3 Helsingissä on edelleen enemmän lunta, kun täällä Joensuussa :I

Mitä meinasin tehdä lomalla? En ajatellut tehdä kauheasti mitään, jotta ei tule nyt lomastakin stressiä. Viime vuonna luin Klaanonia koko joululoman ja sen takia minä olin koko ajan koneella sitä lukemassa. Nyt varmaan pitäisi nähdä kavereita, joita ei ole pitkään aikaan nähnyt ja sitten ajattelin lukea Freudin Unien tulkinnan, jos jaksan :3

Ja jos UV-miitti ei paranna minua, niin ei mikään.

Lisäksi, minulla on nyt teoriassa kungfun keltainen vyö, käytännössä ei (koska me emme saaneet sellaista vyötä).

Tentit kurkistavat oven takaa, mutta minä en jaksa enää valittaa. Menevät miten menevät. Opintopsykologi sanoi, että opiskelujen alun voi ottaa vähän rennommin, joten ehkä uskon nyt vain häntä.

Viikko sitten ollut Tampere-miitti oli taas hieno piristys. Omituista, ettei aikaisemmin ole vielä tajuttu pitää Tampere-miittejä. Aina vain Helsinki tai Lahti tai jotain. Nyt näki uusia ihmisiä, joka oli sangen mukavaa, vaikka petyimmekin Paven kultakutrittomuudesta. Niiden kultakutrien on siis pakko olla Manulla, jos edes jollain klaanilaisella sellaiset on (aika raju hypoteesi, tiedän). Tampereella Taiksie ja Pave näyttelivät meille Klaanonia, Tawa ja Neny tanssivat ja Megajonne tuli aukomaan meille päätään.

Tällä viikolla on tapahtunut kaikkea hienoa. Meillä oli käyttäytymistieteellisen tiedekunnan Amazing Race, joka tarkoitti käytännössä sitä, että hypitään yksi ilta ympäri Helsinkiä erilaisilla rasteilla. Meidän kuuden hengen ryhmässä se tarkoitti juoksemista mekoissa (kyllä, meidän ryhmässä oli yksi poikakin). Pärjäsimme kisassa suhteellisen hyvin ja matkalla kävimme psykomaisia keskusteluja. Ja minä tunnen taas vähän enemmän Helsinkiä. Jatkoilla tanssimme psykojen kanssa piirissä GANGNAM STYLEÄ! Se oli hienoa.

Seuraava aamuna 5 tunnin yöunien jälkeen heräsin melko kuolleena ekskulle eli kävimme vierailemassa jossakin psykologian alan työpaikassa. Tämä paikka oli HYKS:in Nuorisopsykiatrian klinikka. Nuorisopsykiatria nimittäin tällä hetkellä minua eniten kiinnostaakin ja ainakin nyt haluaisin työllistyä joskus sille saralle. Ja oli muuten mielenkiintoista kuunnella kolme tuntia siellä työskentelevien psykologien kokemuksia. Loppupäätelmäksi jäi, että työ siellä on rankkaa, mutta hyvin palkitsevaa. Ja nyt olen taas onnellinen, että olen juuri Helsingissä, vaikka tämä kaupunki alkoi välillä jo rasittaa, sillä tällaisia ekskuja tuskin on muilla paikkakunnilla yhtä paljon. Minä haluan jo työharjoitteluun ^^

Mitäs muuta kivaa? Olen alkanut saada kämpän aika hyvin järjestykseen. Esimerkiksi löysin tämän mahtavan cd-/dvd-kaapin.

Lisäksi minä koristin seinää jollain hyvin visumaisella: yli 40 kahdensanjalkaista ystävää <3


Sitten vielä uusi hiireni/hiirensyöjäni/hiirimattoni (kämppiksen joka paikkaan tunkeutuva kissa).

Heips hei. Pikku-Vizu on nyt ISOSSA Helsingissä. Kyllä, tältä se minusta maalaisesta tuntuu. Turku ei ole tähän verrattuna mitään. En kehtaa kertoa tässä moninaisten eksymisieni määrää Helsingin sisällä, puhumattakaan sitten Vantaasta, eh.

Mutta jooh, olen tosiaan asustellut jo pari viikkoa Helsingissä. Ensimmäisen viikon tappelin kämpistä ja asuin kaverin luona, mutta onneksi nopeasti tärppäsi ja löysin kaksion ja kämppiksen suhteellisen läheltä Helsingin keskustaa. Nyt siis asun ensimmäistä viikkoa virallisesti Helsingissä. En oikein vieläkään käsitä tätä.

Ja psykologian opiskelijat ovat oikein mahtavaa porukkaa. Tuntuu, että psykot ovat jotenkin aidosti kiinnostuneista muista ihmisistä (yllätys) ja se vaikuttaa opiskelijayhteisönkin henkeen. Ei mitään pahaa sanottavaa. Ja en oikein tiedän vielä, ovatko odotukseni oppiaineesta täyttyneet, sillä meillä on ollut vasta yksi psykan luento. Kyllä, loput siitä kahdesta viikosta olemme bilettäneet. Esimerkiksi eilinen Kallion baarikierros oli mahtavuutta. Perus yliopistomeininki.

Ja psykan laitos on hienossa rakennuksessa. Siltavuorenpenger on ihana paikka.

Ehkä ainut miinuspuoli tässä on ollut nämä englanninkieliset tenttikirjat (lähes kaikki kirjat ovat englanniksi), joiden makuun en ole vielä päässyt. Siinäpä haaste voitettavaksi. Okei, on yksi suomenkielinen, mutta siitä ei tarvitse lukea kuin joku yksi luku. ENGLANTI, minä aion voittaa sinut!

Joo, kellonajasta ja mielentilastani (sain NETIN tänään, elin viikon ilman) päätellen, tämä on hyvä päättää tähän. Ai niin, en asukaan enää kolmannessa kerroksessa niin kuin Turussa, vaan ensimmäisessä. Jokuhan voi nähdä minun riehumiseni täällä koneen ääressä :/

Iloinen psyko päättää tähän tältä erää. Ai niin, ja Hulking Dynamo on <3

Tosiaan, psykologia pääsykoe numero yksi on nyt ohi (Helsinki+Tampere+Turku). Minä jäädin siellä kokeessa aika pahasti ja 5 tuntia ei riittänyt kokeen huolelliseen tekemiseen. Panostin kuitenkin tilaston puoleen ja se mielestäni meni muutamaa virhettä aika hyvin. Sitten tämä aineistopuoli, joka koostui monivalintakysymyksistä, jäi kyrsimään. Tähän osioon piti lukea etukäteen 160 sivua psykologisia artikkeleita ja kokeen monivalintakysymykset olivat älyttömän soveltavia verrattuna edellisiin vuosiin. Siellä kokeessa tuntui, että niistä artikkeleista ei ollut jäänyt mitään päähän. Ja nyt minä totta kai syytän ulkoisia syitä, eli lievää lukihäiriötäni tästä, koska epäonnistuin. Ei se nyt yksinomaan lukihäiriöstä johtunut. Minä en vaan tajua, että mikä miulla on kun minä EN OSAA LUKEA. Kyllä. Siltä minusta tuntuu. Viime vuonna oli vähän samanlainen fiilis, sillä oli jotenkin vaikea silloinkin niihin monivalintoihin vastata. Tai sitten minun oppimistyylini on väärä. Blaargh, en tiedä. Pääsykokeessa on yleensä ollut logiikan tehtävä kanssa, mutta nyt ei ollut sitäkään, ja siinä minä olisin saattanut olla vahvoilla! Siis kyrsii kyllä. Hieman. Fakta on kuitenkin se, että se osa oli kaikille vaikea.

Edellisvuoden pisterajojen perusteella luulen, että Helsinkiin ja Tampereelle menivät mahdollisuuteni tuon aineisto-osan takia. Turkuun on ollut yleensä alempi raja, mutta siellä on sitten soveltuvuuskoe, joka karsii vielä. Noh, ei auta muu kuin odotella ja alkaa lukemaan Jyväskylän kokeeseen, joka on kahden viikon päästä. Kämppikseni kovasti tosin uskoo, että kaikki mahdollisuuteni Helsinkiinkään (tai Tampereelle) eivät menneet. Tuon pääsykokeen paras nimittäin saa täydet pisteet ja muut suhteutetaan sen mukaan. Ja en usko, että kukaan sai tuosta täysiä pisteitä.

Jos tässä käy vielä niin, että en pääse minnekään, niin piru vie en silti taatusti luovuta jonkun tyhmän pääsykokeen takia! On sinne joskus päästävä. Varavaihtoehtoni ensi vuodelle on, että painun matikalla sisään Joensuuhun ja opiskelen psykan perusopinnot. Sen jälkeen homma muuttuukin ongelmallisemmaksi, sillä psykaa ei saa vapaasti lukea enää perusopintojen jälkeen.

Mutta joo, en mieti vielä sitä vaihtoehtoa, vaan keskityn nyt tähän Jyväskylään. Mutta ennen sitä painun huomenna, eikun siis tänään, muutamaksi päiväksi maalle, sillä Turku alkaa ottaa pattiin. No ei nyt ihan :3 Mutta yhdeksän päivää turkulaisuutta jäljellä! Sitten ihana Pohjois-Karjala! <3

Hei, ystävät! <3 Onneksi olette ystäviäni, sillä minulla ei ole enää yhtään Turku-ystävää. Eräs ystäväni petti minut kolmesti ja toinen (ja viimeinen) perui tulevan baarireissun (se oli baareilukaverini), koska kotona saunominen on kuulemma kivempaa. Ei sillä, voinhan minä yksin kämpilläkin ryypätä... Olenko minä näin hyvä ystävä?

Enpä kai, sillä tämä viikko kääntyi ihan hyväksi kaikessa hullunkurisuudessaan. Kukaan muu ei voi tehdä äkillistä yllätysvierailua jostain pirun kaukaa kuin Tawa. Minä luulin sitä vitsiksi siihen asti, kun yksi lähetti junalippunsa kuvan minulle... No, minä raahasin hänet sitten tilastotieteen demoihini atk-luokkaan. Täällä bongasimme petturikaverini. Tawa kuulemma nukahteli ja bongaili meidän tulosteestamme kutosia. Ja keskiarvon keskiarvoja kuulemma. Sitten Tawa sanoi, että sen hän tiesi varmasti, että käytimme Exeliä. Minä olin, että ei, me käytimme SPSS:ää.

. . .

Joka tapauksessa, yleensä tämä minun petturikaverini kävelee samaa matkaa kämpille. Nyt se ei kuitenkaan sitä tehnyt, emmekä voineet Tawan kanssa sitä nirhata. Tyydyin olemaan petturille vain tyly ja katsoin koko demot murhaavasti hänen selkäänsä. Ehkä minä vielä joskus kettuilen sille. Tai siis minä tulen kettuilemaan.

Kun kävelimme Tawan kanssa yliopistolla, kaksi edessä kävelevää miestä tuijottelivat vuorotellen taakseen meitä. Nauroin. Eikö Tawa näytä siltä, että olisi yliopistolla?

Tawa valitsi huipun ajankohdan, sillä minulla alkoi juuri illalla valmennuskurssi. Noh, ei auta muu kuin jättää Tawa yksin minun kämppääni. Eräs vain datasi yksin lattialla... Ja söi roiskeläppäpitsoja.

Pitkään sain kinuttua Tawan näyttämään Klaanon-tekstejään. Minä olin jo melkein kuristaa mokoman, löin lautasella päähän, heitin hodarilla, yritin viedä konetta, uhkasin pitää sitä nälässä, ja uhkasin myös 16 v. Tawa -videolla. Lopulta se suostui. Vaihdoimme sieluja. Ja lopputulos oli se, että lähes nämä kaikki tekstit minä oli jo nähnyt. Noooouuuuuu. Ei voinut kuulemma näyttää muita, koska spoilereita... Murrdurr.

Noh, sitten Tawa lähti ja minä lähdin taas valmennuskurssille. Seuraavana päivänä tulee seuraavaa kaveri (kotoseudulta) eli minä taidan ollakin aika suosittu :3 Ja hyvin pelottavaa oli se, että Tawalla ja tällä minun toisella kaverillani oli täysin sama kaava, kun tulivat luokseni:

1. "Onko siulla puhelimen laturia?"
2. Kumpikin rupeavat ensiksi strippaamaan huoneessani (ilmeisesti koska minun patterini on jäänyt talvesta täysille?)
3. Kumpikin alkavat dataamaan (reilua, kyllä!)
4. Kumpikin tappavat kengillä jalkansa

Ja Tawa on edelleen aivan liian jalo ihminen, sillä ei halua toista patjaa eikä suostu huijaamaan halvempaa matkaa minun bussikortillani. Mutta hän on vain epätawallisen JALO ihminen.

Että semmosta täällä Suomen perseenreijässä. Varokaakin tulemasta tänne jatkossa, sillä minä luen nyt pääsykokeisiin!!! Tässä muutama esimerkki minun hienosta mielentilastani/motivaatiostani:

Viime yönä tuli pidettyä toinen all-nighterini (vasta?). Kirjoitimme Tawan kanssa Klaanonia. Tai enemmän Tawa kyllä kirjoitti kuin minä… Ehkä se on hyvä, että hän ottaa Klaanonin vakavasti tuollaiseen aikaan aamuyöllä. Olisitte kuulleet ne kaikki pikkutarkat kysymykset… Tawa haluaa oikeasti kirjoittaa, mutta hän on taiteilija, siksi hän on tuollainen, näh, Tawa. Mutta nyt hän ei voi enää kirjoittamiselta perääntyä, hähää...

Suttaus, koska en halua spoilata :3

Tarkoitus olisi saada tämä ropeposti tehtyä viikonloppuna ja julkaista alkuviikosta. Jos siis kaikki menee putkeen. Nukuin muuten all-nighterin jälkeen kuusi tuntia. Ihan vahingossa.

Kaksi viikkoa aikaa kotiinpääsyyn, Nightwishin keikkaan ja Kajaani-miittiin. Ette usko, miten odotan tuota viikonloppua kokonaisuudessaan. Olin Nightwishin Joensuun keikalla myös vuonna 2007, toisessa rivissä. Sen keikan fiilis kuuluu ehdottomasti elämäni huippuhetkiin. Osittain siksi tämän tulevan keikan odotukset ovat pirun kovat. Siihen perään sitten Kajaani-miitti seuraavana päivänä. Ja se on miitti, totta kai siitä tulee huippua! Kieltämättä ajatus, että tulen sinne Turusta asti (vaikka koti onkin välietappina), tuntuu hullulta. Kun tästä miitistä alettiin syksyllä puhua, ei mielessäni kuitenkaan edes käynyt ajatus, etten tulisi.

Näemmä toinenkin suurempi keikka häämöttää tänä keväänä. Veljeni keksi, että Judas Priest pitää nähdä livenä, kun se on kerta viimeinen mahdollisuus. No, totta kai, hän vetää minut mukaansa. Judas Priest on ihan jees, mutta enemmän ehkä diggailen lämppäristä, nimittäin Hammerfallista.

Näiden kanssa olen naimisissa tämän kevään <3

Olen päättänyt vakavissani päästä opiskelemaan psykologiaa yliopistoon seuraavana syksynä. Siksipä vietän näiden kirjojen kanssa tämän kevään. Hain myös vuosi sitten, mutta en ottanut lukemista liian vakavasti, joten jouduin tyytymään Turun yliopiston matikkaan. Tämä täällä opiskelu on ollut yhtä helvettiä minulle, joten motivaationi päästä opiskelemaan psykaa on hyvin korkea. Toisen noista kirjoista sain juuri tänään luettua ensimmäistä kertaa läpi ja hyvältä näyttää. Olen lukenut sivuaineena täällä Turussa tilastotiedettä (josta puolet psykan pääsykokeesta koostuu), joten asiat tuntuvat helpommilta kuin vuosi sitten. Ostin myös valmennuskurssin täksi kevääksi lakkiaisrahoillani. Toivon todella, että löydän itseni ensi syksynä Jyväskylästä, Tampereelta, Turusta tai jopa Helsingistä, johon olen päättänyt ensisijaisesti tähdätä, lukemasta psykologiaa.

Matikka on kivaa siihen asti, kun se pysyy alle yliopistotason. Joten autan (tai teen) mielelläni teidän matikan läksyissä (läksyjä) :3