Powered by Blogger.
RSS

Aivan liian suuri suo

Eilen tapahtui jotain, mikä valaisi sen, miten paha tilanteeni oikeasti on. Minä vain vilkaisin luentomonistettani ja sen jälkeen kierin melkein lattialla aivan järkyttävissä tuskissa. Tentti tiistaina, johon on kaksi kirjaa. Toinen on suomenkielinen ja sen olen saanut luettua kertaalleen läpi, mutta en silti voi sanoa, että olisin opiskellut sitä. Siihen englanninkieliseen en ole edes järin koskenut. Ja tässä masennuksessa minun päässäni ei pysy mikään tieto, jos sitä ei sinne yritä oikeasti vasaralla takoa D: Joten ei helvetti. Minä taidan olla aivan liian suuressa suossa.

Päätin nyt lempata yhden kurssin pois, vaikka sekin tuntuu vaikealta. Vaikka en kaikkia kursseja saa ekalla läpi, haluaisin istua silti kaikkien kurssien luennoilla. Mutta nyt ajatelin luistaa siitäkin, koska eihän tässä ole yhtään mitään järkeä. Silti minulla on vielä 5 tenttiä tänä keväänä. Blöäblöäblöä...

Minulla taitaa olla aika paljon välttämisorientaatiota oppimiseen. Haluan välttää nuo kaikki mielipahat ja toivottomuuden tunteet, että en minä kuitenkaan sitä tenttiä saa läpi tai en koskaan valmistu. Lisäksi olen tajunnut, että olen aika neuroottinen. Se ei auta yhtään asiaa. Minä en vain ole yhtään itsevarma oma itseni D: Helsinki tappoi minut tai jotain kuin muutuin tällaiseksi paskaksi D:

Ja siitä Kanarian Saarten reissusta sen verran, että minä pahoitin sielläkin mieleni moneen otteeseen. Raivosin mielessäni siitä, kun kaikki oli niin kallista ja kun rahaa tuhlautuu niin paljon (vaikka ne olivatkin äitini rahoja). Ei, se ei ollut minun juttuni ainakaan tässä mielentilassa.

Minä en oikeasti tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Uskallanko minä noita luentomonisteitakaan alkaa lukemaan, kun saan niistä jonkun kohtauksen?

Ei minusta voi koskaan tulla psykologia. Olen toivoton.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS