Powered by Blogger.
RSS

Masennuslääkkeet


Kiinnostuin alkukesästä 2014 masennuslääkkeiden todellisista vaikutuksista Aku Kopakkalan saaman mediahuomion myötä. Silloin Kopakkala erotettiin työpaikastaan, koska hän oli kritisoinut masennuslääkkeitä Ylen MOT-ohjelmassa. Viime kesänä luin kirjat "Masennus - suuri serotoniinihuijaus" sekä "Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus – Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon". Keräsin tähän blogipostaukseen tärkeimpiä oppimiani asioita näistä kirjoista sekä Kirshin marraskuiselta luennolta.


Ensin muutamia yleisiä pointteja:

- 90 % kliinisistä potilaista ei hyödy masennuslääkkeistä.
- Masennuslääkkeet lisäävät masennuksen uusimisriskiä.
- Masennus- ja ADHD-lääkkeet ovat huumausaineiden kaltaisia ja sen takia niitä pitäisi määrätä mahdollisimmin vähän!
 - ADHD-lääkkeet ja masennuslääkkeet voivat aiheuttaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön kymmenelle prosentille lapsista.
- Psykiatria on muuttanut akuutit häiriöt kroonisiksi ja medikalisoinut normaaliuden.
- Psyykenlääkkeiden massiivinen käyttö on vaarallista.
- Masennuslääkkeiden käyttöä perustellaan usein ”aivojen kemiallisella epätasapainolla”, mikä ei pidä paikkaansa:

 ”Psyykenlääkkeet eivät korjaa kemiallista epätasapainoa, vaan aiheuttavat sen, minkä vuoksi lääkehoitoa on niin vaikea lopettaa. Jos näitä lääkkeitä käyttää pidempään kuin muutaman viikon, ne synnyttävät taudin, joka niiden oli tarkoitus parantaa. Käyttämämme lääkkeet ovat tehneet skitsofreniasta, ADHD:sta ja masennuksesta kroonisia häiriöitä, vaikka ne olivatkin ennen usein itsestään parantuvia sairauksia.”
-Peter C. Gøtzche

- Ihmiset voivat paremmin maissa, joissa psyykenlääkkeitä käytetään vähän.
- Kun psyykenlääkkeitä yritetään lopettaa, saadaan usein paljon haitallisia oireita. Psykiatrit tulkitsevat nämä oireet niin, että potilaat tarvitsevat lääkettä ja heidän täytyy jatkaa lääkkeen syömistä, koska ovat edelleen sairaita. Todellisuudessa potilaat ovat tulleet lääkkeestä riippuvaiseksi ja oireet ovat vieroitusoireita. 
- Potilaat, jotka tarvitsevat psyykenlääkkeitä, tarvitsevat niitä vain lyhyen aikaa tai ajoittain.
- Kaikki psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa aivovaurioita ja pysyviä persoonallisuusmuutoksia (esim. tunne-elämän latistuminen).
- Psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa liikenneonnettomuuksia, väkivaltaisuuksia ja jopa murhia.
- SSRI:t (masennuslääkkeinä käytettävät serotoniinin takaisinoton estäjät) voivat aiheuttavat seksuaalisia häiriöitä.
- Ihmisten kannustaminen liikkumaan olisi parempi vaihtoehto masennuksen hoitoon kuin SSRI-lääkkeiden käyttö.
- SSRI-lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta.
- SSRI-lääkkeet lisäävät todennäköisesti itsemurhariskiä.
- Psykoosilääkkeitä pitäisi käyttää vain painavasta syystä matalalla annoksella lyhytaikaisesti, koska ne ovat vaarallisia ja aiheuttavat vakavia aivovaurioita.
- Lääkärit eivät osaa määrätä psyykelääkkeitä vastuullisesti.
- Jollekin potilaille voi olla hyötyä psyykenlääkkeistä, mutta lääketeollisuuden levittämä sanoma, että psyykenlääkkeitä voi käyttää melkein mihin tahansa ongelmaan ja terveisiin ihmisiin, on vastuutonta.
- Psyykenlääkkeiden saatavuudesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Masennuslääketutkimuksia manipuloidaan, pimitetään ja lääkkeiden haittavaikutuksia vähätellään (esim. koehenkilöitä valikoidaan). Myöskin mahdolliset itsemurhat ja itsemurhayritykset salataan kliinisissä kokeissa. Lääkkeitä tutkitaan usein sokkokokeilla, joissa toiselle ryhmälle annetaan vaikuttavaa lääkettä ja toiselle ryhmälle placeboa (vaikuttamatonta lääkeainetta). Oletuksena on, että ryhmät eivät tiedä, kumpaan ryhmään kuuluvat. Kuitenkin sivuvaikutuksista voi päätellä, kumpaan ryhmään kuuluu: masennuslääkkeiden sokkokokeet eivät siis useinkaan ole sokkoja. Lääkärit eivät myöskään ole sokkoja tutkimuksissa. Masennuslääketutkimuksissa on myös suuri julkaisuharha: positiiviset tulokset julkaistaan useammin kuin negatiiviset tai nollatulokset. Masennuslääkkeen ja placebon ero on todettu tutkimuksissa pieneksi, jolloin masennuslääkkeiden vaikuttavalla ainesosalla ei ole vaikutusta.

Lääketeollisuus pyörittää lääkäreitä rahan avulla oman mielensä mukaan. Näin lääketeollisuus saa lääkärit määräämään omia lääkkeitään. Valtaosa lääketutkimuksista on lääkeyhtiöiden rahoittamia, mikä aiheuttaa sen, etteivät tutkimukset ole riippumattomia. Lääkeyhtiöt usein vääristelevät tutkimustensa tuloksia, jos ne eivät ole heille itselleen hyödyllisiä. Tulosten, tilastoanalyysien, koehenkilöiden, koeasetelmien ja kirjoittajien vääristely sekä haittavaikutusten vähättely tai koko tutkimuksen pimittäminen ovat yleistä toimintatapoja lääketeollisuuden rahoittamissa tutkimuksissa. Usein maineikkaita tutkijoita väitetään tutkimusartikkelien kirjoittajaksi, vaikka todellisuudessa ne ovat lääkeyhtiöiden palkkalistoilla olevia haamukirjoittajia. Myöskään lääkevalvontavirastojen toiminta ei ole riippumatonta. Lääkevalvontavirastojen on tarkoitus hyväksyä lääkkeitä markkinoille, mutta näissä virastoissakin on lääkeyhtiöiden maksettuja miehiä asiantuntijoina. Tällöin markkinoille päästettyihin lääkkeisiinkään ei voi luottaa, koska nekin on voitu maksaa markkinoille tai valvontavirastoille on näytetty vääristeltyjä tutkimuksia. Yliopistojen riippumattomat tutkijat eivät myöskään välttämättä ole riippumattomia, vaikka heitä velvoittaa yliopiston eettiset säännökset tutkimusten suhteen. Hekin voivat saada suuria rahapalkkioita lääkefirmoilta näyttämällä yhtiön lääkettä myönteisessä valossa.

Tämän kaiken tiedon perusteella olen hyvin skeptinen masennuslääkkeiden suhteen. En kuitenkaan kokonaan tyrmää masennuslääkkeitä, sillä joillekin niistä voi olla apua (esimerkiksi vakavasti masentuneille). Terveydenhuollon ei kuitenkaan pitäisi toimia niin, että lääkkeet ovat ensisijainen masennuksen hoitokeino. Resurssien puute usein myös estää psykososiaalisten hoitojen saamista lääkehoidon vaihtoehdoksi tai ennen lääkehoitoa.

Lähteet:
Irving Kirshin luento Psykologiliiton järjestämässä seminaarissa ”Mitä tehdä masennukselle ja sen hoidolle?” 4.11.2015
Masennus - suuri serotoniinihuijaus (Aku Kopakkala, 2015)
Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus – Näin lääketeollisuus on turmellut terveydenhoidon (Peter C. Gøtzsche, 2014) 

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS