Powered by Blogger.
RSS

Amazing Race!

Tentit kurkistavat oven takaa, mutta minä en jaksa enää valittaa. Menevät miten menevät. Opintopsykologi sanoi, että opiskelujen alun voi ottaa vähän rennommin, joten ehkä uskon nyt vain häntä.

Viikko sitten ollut Tampere-miitti oli taas hieno piristys. Omituista, ettei aikaisemmin ole vielä tajuttu pitää Tampere-miittejä. Aina vain Helsinki tai Lahti tai jotain. Nyt näki uusia ihmisiä, joka oli sangen mukavaa, vaikka petyimmekin Paven kultakutrittomuudesta. Niiden kultakutrien on siis pakko olla Manulla, jos edes jollain klaanilaisella sellaiset on (aika raju hypoteesi, tiedän). Tampereella Taiksie ja Pave näyttelivät meille Klaanonia, Tawa ja Neny tanssivat ja Megajonne tuli aukomaan meille päätään.

Tällä viikolla on tapahtunut kaikkea hienoa. Meillä oli käyttäytymistieteellisen tiedekunnan Amazing Race, joka tarkoitti käytännössä sitä, että hypitään yksi ilta ympäri Helsinkiä erilaisilla rasteilla. Meidän kuuden hengen ryhmässä se tarkoitti juoksemista mekoissa (kyllä, meidän ryhmässä oli yksi poikakin). Pärjäsimme kisassa suhteellisen hyvin ja matkalla kävimme psykomaisia keskusteluja. Ja minä tunnen taas vähän enemmän Helsinkiä. Jatkoilla tanssimme psykojen kanssa piirissä GANGNAM STYLEÄ! Se oli hienoa.

Seuraava aamuna 5 tunnin yöunien jälkeen heräsin melko kuolleena ekskulle eli kävimme vierailemassa jossakin psykologian alan työpaikassa. Tämä paikka oli HYKS:in Nuorisopsykiatrian klinikka. Nuorisopsykiatria nimittäin tällä hetkellä minua eniten kiinnostaakin ja ainakin nyt haluaisin työllistyä joskus sille saralle. Ja oli muuten mielenkiintoista kuunnella kolme tuntia siellä työskentelevien psykologien kokemuksia. Loppupäätelmäksi jäi, että työ siellä on rankkaa, mutta hyvin palkitsevaa. Ja nyt olen taas onnellinen, että olen juuri Helsingissä, vaikka tämä kaupunki alkoi välillä jo rasittaa, sillä tällaisia ekskuja tuskin on muilla paikkakunnilla yhtä paljon. Minä haluan jo työharjoitteluun ^^

Mitäs muuta kivaa? Olen alkanut saada kämpän aika hyvin järjestykseen. Esimerkiksi löysin tämän mahtavan cd-/dvd-kaapin.


Lisäksi minä koristin seinää jollain hyvin visumaisella: yli 40 kahdensanjalkaista ystävää <3


Sitten vielä uusi hiireni/hiirensyöjäni/hiirimattoni (kämppiksen joka paikkaan tunkeutuva kissa).


  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

...Sinne hävisi taas se riemu


Here we go again. Mistään ei tule taas mitään. Kävin tänään opintopsykologilla. Oikotietä onneen ei yksinkertaisesti ole.

Tänään opittu asia numero 1: Hyväksy se, että näin minimaalisessa ajassa et voi oppia kaikkia tenttikirjojen asioita. Tämä on yllättävän vaikeaa, jos on tottunut pänttäämään kaiken ja varsinkin, kun haluaisi oppia kaiken. Okei, minä olen nyt yrittänyt hyväksyä sitä, mutta en vain osaa lukea tuota tenttikirjaa niin, etten lue kaikkea, koska se on epäloogista.

Tänään opittu asia numero 2: ”Matemaattisesti lahjakkaat psykologit ovat kultaa työmarkkinoilla”. Tällä hetkellä minä vain kiroan, että olen matemaattisesti lahjakas, koska sen tarvitseminen ei ole nyt ajankohtaista. Selätin pääsykokeen tilastopuolen lähes täysin pistein. Haluan lukea asioita loogisesti. Kaiken täytyy olla loogista, täsmällistä ja järjestelmällistä. Miten minä voisin nyt tuosta vaan alkaa lukea kirjaa sieltä sun täältä? Tällä lahjakkuudella ei vain onnistu.

Sitten, tuttu ja turvallinen on aina kivaa. Minun pitäisi nyt hellittää otetta turvallisista lukutavoista (minulle pelkkä järjestelmällinen lukeminen) ja kokeilla jotain uutta, jolla pystyisi mahdollisesti oppimaankin. Se on vain jotenkin kauhean vaikeaa.

Minun pitäisi kokeilla taktiikkaa ”silmäile, pohdi mitä jo tiedät, lueskele, pohdi syvempiä merkityksiä, kertaa”. Tuo tuntuu vain niin kamalan työläältä, että alkoi taas ahdistaa koko lukeminen. Minä tarvitsen rutiineja, mutta kun ne pitäisi ensin saada muodostettua.

Ja kaiken tämänsyksyisen ahdistelun jälkeen minä mietin, miten minä oikein sain keväällä luettua pääsykokeeseen niin hyvin? Tässä syyt:

-Tavoite oli hyvin selkeä, nyt tavoite ei tunnu yhtä selkeältä, vaikka pitäisi (pääse kurssi läpi?)

-Minulla ei ollut kiire, luin melko rauhallisessa tempossa sen koko puoli vuotta. Ensimmäinen sisäänpääsy-yritys psykaan epäonnistui juuri sen takia, kun kiire jyskytti takaraivossa, ahdistuin että en kerkeä, joten luovutin.

-Artikkelit, joita keväällä piti lukea, olivat suhteellisen lyhyitä ja jokainen oli oma kokonaisuutensa. Nyt pitäisi opiskella järjettömän iso kokonaisuus. Minä en ole koskaan ollut hyvä isoissa kokonaisuuksissa (ylioppilaskirjoitukset), tosin en myöskään yksityiskohdissa. Eh, missä minä sitten olen ylipäätänsä hyvä? Laskemisessa, mutta miten sinä lasket psykologian tenttikirjaa? Asiat pitäisi siis soveltaa, mutta kun voi luoja siinä on kauheasti vaivaa.

Aika.

Loppuu.

Kesken.

Ahdistus.

Kuolema.

Miksi minä olen täällä?

Miksi minä en saa mitään aikaan? Mikkkksssshhiiii??

Ja minun pitäisi kuulemma olla kärsivällinen? Miten minä voin, jos minä olen kaksi vuotta halunnut tänne ja nyt haluaisin ahmia asioita?

Ja ahdistus on hyvä asia, koska se meinaa sitä, että asia on minulle tärkeä. Mutta kun ahdistaa, niin minä en pysty lukemaan, yäääää!

Anteeksi, minä taas vuodatan. Psykologian opiskelijalla on vaan liian iso henkinen ongelma.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS