Powered by Blogger.
RSS

Kirotut kesätyöt

Nääh. Kesätyöt. Jokavuotinen murheenkryyni. Tiedän, että minä olisin tarkka, sinnikäs ja työntäyteliäs työntekijä jollekin, mutta mitenkäs pirussa sen osoitat, jos työkokemus on lähes olematonta. Vieläkin on vähän paha maku suussa siitä, kun olin kaksi vuotta sitten puhelinmyyntihommissa ja siellä kustiin täysillä silmään. Lisäksi totesin, että haluan oikeasti tehdä jotain työtä jolla on merkitys enkä vain pelkkää ihmisten kiusaamista. Itkettää. Hatuttaa. Helsingin talvinen kelikin on koko ajan vain yhtä loskaa ja liukasta. 10 opintopisteen tentti tuskin menee taaskaan läpi. En saa tarpeeksi opintopisteitä ja Kela vetää tukeni takaisin. En saa kandin tutkintoa syksyyn mennessä. Pitäisi käydä lenkillä, mutta ei jaksa. Liikunta on olematonta ja kunto on huono. Minä en osaa enää muuta mielenkiintoista tehdä kuin opiskella (senkin mielenkiintoisuus vaihtelevaa) ja tuijottaa telkkaria. Kaikki vanhojen harrastuksieni taidot ovat unohtuneet: kungfu, basson soitto ja kiinan opiskelu... Ei minulla ole enää tarpeeksi motivaatiota opetella niitä enää takaisin. Loppujen lopuksihan minä en osaa enää mitään, kun tenteistäkään en koskaan saa vitosia eikä mikään enää kiinnosta...

Valehtelisin, jos sanoisin, että tuo kaikki on totta. Onneksi. Mutta siinä on myös paljon totuutta. Usein masentunut puoleni haluaa tulla esiin ja lyödä minut maahan. Sille ei saa antaa sitä valtaa.

Minä olen rakastettu. Minulla on 155 opintopistettä (kandin tutkintoon vaaditaan 180) ja minä valmistun kandiksi viimeistään kesän loppuun mennessä. Kaksi vuotta sitten en olisi ikinä uskonut valmistuvani mihinkään tutkintoon koskaan. Ymmärrän ja uskallan puhua englantia. Uskallan puhua ruotsia. Tulen oppimaan ruotsia tänä keväänä. Nightwishin keikka kesällä. Saan syödä halpaa ruokaa yliopistolla. Minulla on neljän kuukauden kesäloma, koska minulla ei ole töitä! Lisäksi sossu maksaa vuokrani kesäajalta, koska en tule saamaan kesätöitä (ja koska olen nostanut opintolainani).

Juttu on, että Helsingin kaduilla on jäätävästi loskaa ja kuraa ja vettä ja kengät kastuu ja aaaarrgghh! Mutta se on vain yksi näkökulma. Suuntaa katseesi ylös sontaiselta kadulta. Nyt näet mahdollisesti lumihuippuisia rakennuksia ja Helsingin kauniin arkkitehtuurin. Tai jotain muuta. Se, mitä näet, on itsestäsi kiinni. Lisäksi, usein myös mieli ja keho piristyy, kun siirtää katseensa ylöspäin. Minä totesin näin yksi harmaa päivä. Että miten ihanaa on asua Helsingissä näiden kauniiden rakennusten keskellä ja ihmisvilinässä (vaikka se välillä ahdistaakin).

Ihminen voi vaikuttaa siihen, miten näkee maailman. Onko se valoisa vai harmaa, puhdas vai loskaisa, iloinen vai ankea? Joten, kesätyöasiaan palatakseni. Minä vähät välitän kesätyöstä. Jos minua ei haluta töihin, niin se on yrityksen menetys, ei minun. Ja pitkä kesäloma on rakkaus ja nautinto yliopisto-opiskelijalle, joka sen täysin siemauksin on ansainnut!

Älkää ankeuttako itsejänne, vaan nähkää maailma haluamallanne tavalla :3

P.S. Tämän tarkoitus ei ollut vähätellä kesätöitä. Välillä asioihin vain täytyy suhtautua huumorilla, jos niistä ei minun kohdallani meinaa mitään tulla.

  • Digg
  • Del.icio.us
  • StumbleUpon
  • Reddit
  • RSS

0 comments:

Post a comment