Visokki's Blog

Minun pitäisi olla tyytyväinen ja niin olinkin vähän aikaa. Sain kognitiivisen psykan uusinnasta KOLMOSEN! Paras pääaineeni arvosana miun koko yliopistouran aikana. Se ei nyt silti kauheasti lohduta. Aika kovan työn joutui tuon tentin 2,5 opintopisteeseen tekemään. Ja nyt on vielä edessä se neuropsykan uusinta ja toki lisäksi kaikki normaalit kevään tentit, joita on viisi (tenttejä yhteensä kuusi!). Kesällä täytyy tehdä jotain superkivaa, jos saan nuo kaikki tentit läpi siihen mennessä.

Nyt avasin persoonallisuuspsykologian kirjat, joista toinen on suomeksi (AAH!). Se toinen englanninkielinen onkin sitten sellaista hirveää leipätekstiä, missä ei ole edes kuvia. Eikä sitä tenttiä voi päästä läpi vain sen suomenkielisen lukemalla :I

Lisäksi mielenterveyteni liikkuu koko ajan huonompaan suuntaan. Opintopsykologit on käyty läpi ja todettu, että YTHS:n (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö) psykologeillekin on sellainen jono, että töitä ainakin tulevaisuudessa riittäisi, jos sinne asti pääsisi. Tuntuu vain, ettei kiinnosta enää mikään samalla tavalla kuin ennen enkä osaa mitään. Kärsin jotain suurta alemmuuskompleksia muihin nähden. Tyhmäähän se on, mutta minkäs teet. Tiedän, että minulla on masennukselle altistavia geenejä, joten ehkä syytän niitä, enkä itseäni.

Mutta kai tästä voi saada jotain hyvääkin irti? Ainakin tiedän tulevaisuudessa (jos psykologiksi asti pääsen), miltä masentuneesta ihmisestä tuntuu ja etten sano niin kuin YTHS:n terveydenhoitaja: "Koita kestää sinne asti, että saat ajan". Minä en näe mitään ongelmaa siinä, ettei joskus masennuksesta kärsinyt ihminen voisi toimia psykologina, koska olen normaalisti hyvin vahva ihminen ja tämä on (toivottavasti) vain väliaikaista.

Eniten minua pelottaa, että miten pitkään tämä Helsinkiin sopeutuminen kestää ja missä vaiheessa minulla oikeasti leviää pää.

Noh, viikon päästä Kanarialle viikoksi. Ehkä se auttaa jollain tasolla, jos vain maltan olla stressaamasta niistä tulevista tenteistä.

MINÄ OLEN PYSYNYT VIIKON LÄHES LUKUSUUNNITELMASSANI! Ennätys! Ja olen muuten lukenut melkein joka päivä loman jälkeen ainakin jotain. Ehkä juuri siksi minulla on tällainen fiilis (jota ei ole muuten ollut pitkään aikaan) hyppiä lattiasta kattoon ja punnertaa :D Älkää kysykö. Lisäksi tekisi mieli lähteä ulos hyppimään, mutta ei taida olla pokkaa ja uskallusta tehdä sellaista tähän aikaan Helsingissä. Mutta ei se haittaa! Aina voi hyppiä sisällä :3

Lisäksi laskin eilen jotain vanhaa matikan ylppärikoetta, koska tuli taas pakottava tarve laskea matikkaa. Minä olen alkanut suuresti ikävöimään vanhaa pääainettani ja nyt suunnittelen psykani sivuaineeksi ehkä jopa aineopintoja matikasta (jos jaksan, ainakin perusopinnot). Joku saattaisi pitää minua hulluna, mutta täytyy se myöntää, että ei minua ole tarkoitettu näemmä päästämään matikasta irti, eikä tarvitsekaan :3 Matikkaa ei myöskää tarvitse kauheasti lukea, niin kuin psykaa. Ja minä en pidä lukemisesta. En anna sen kuitenkaan estää haaveeni toteutumista, joten LUEN, luen ja luen. Luen, vaikka se on englantia. Oikeastaan minä olen aika pirun ylpeä itsestäni. Syksyllä minulla oli niin suunnattomia vaikeuksia noiden kirjojen lukemisien kanssa. Nyt lukemisessa ei ole enää niin suurta ongelmaa, mutta en tiedä silti vieläkään, opinko asioita oikeasti. Noh, ensi ja sitä seuraavan viikon tenteissähän ne nähdään! :3

Minulla ei ole vieläkään kauheasti kavereita Helsingissä, mutta en anna sen haitata. Nyt jos opiskelu alkaisi sujumaan siedettävästi, niin tuskin sekään enää kauheasti haittaisi. Tai sitten kun on paremmalla tuulella, niin kaveerauskin on ehkä helpompaa.

Lisäksi minulla on paljon hienoja odotettavia asioita. Kahden viikon päästä lähden pidennetyksi viikonlopuksi käymään kotona, koska pitää mennä katsomaan veljen Wanhoja :3 Sitten maaliskuun alussa viikoksi Kanarialle. Kyllä siitä varmaan ihan kivaa tulee, vaikka en ihan omasta tahdostani sinne olisi varmaankaan lähtenyt. Sitten odotan vielä postissa tulevia kuulokkeita ja hyllyä :3 Iso huoneeni tuntuu vieläkin kamalan tyhjältä, joten tänne piti vielä saada jotain. Ja Lordin uusi levykin on vielä tulossa, WAAAAAAA!

Hullu Visu lähtee takaisin hyppimään :333

P.S. Matikka<333

Voi luoja, että minä olen odottanut tätä -nimittäin lomaa. Tämän syksyn aikana pääni ja psyykkeeni on meinannut räjähtää aivan liian monta kertaa ja olisin tarvinnut lomaa jo paljon aikaisemmin. Rehellisesti sanoen tämä syksy on ollut elämäni karmeinta aikaa, vaikka luulin, että se olisi ollut hienointa.

Noh, minulla on edelleen ongelmia oppikirjojen lukemisen kanssa. Tässä perioidissa sain luettua ehkä sata sivua, mutta luettavaa olisi ollut moninkertaisesti enemmän. Ahdistus ja kaikki paska tuli taas kehiin ja romahdin keskiviikkona juuri ennen viimeistä tenttiä ihan totaalisesti. Noh, se tentti ei mennyt läpi ja nielin koko sen tentin ajan kyyneleitä. Että sellaista.

Minä en edelleenkään tiedä, mikä minua vaivaa tämän motivaation ja jaksamisen kanssa. Heikko kohtani (englanti) on minulle liian heikko kohta. Itseluottamukseni on ihan nollassa, kun se keväällä oli maksimissaan. Olen edelleen etsimässä itseäni, mitä olen koko syksyn tehnyt. Toivottavasti minä saan nyt tämän loman ihan oikeasti lomailtua ja jaksaisin paremmin taas lukea keväällä. Jos nimittäin opiskelu ei vielä silloinkaan suju, niin pelkään että psyykkeeni ei kestä enää ja minä romahdan aivan totaalisesti.

Voin kyllä sanoa, että tämän syksyn aikana olen oppinut enemmän itsestäni kuin psykologiasta. Se on aika hämmentävää, mutta kuuluu ilmeisesti asiaan.

On minulla sentään joskus ollut kivaakin tämän syksyn aikana (kuulostanpa minä masentuneelta D:). Ilman Karjalaista osakuntaa ja kahta ainutta Helsinki-kaveria olisin varmasti ihan raunioina. Ja minä olisin räjähtänyt jo Turku-vuotenani, jos ei olisi ollut Klaania. Lisäksi minulla oli kungfu, jonne sai aina mennä potkimaan seiniä, kun ketutti. Helsinkiin tuli myös PAAALJON lunta ja se oli kivaa :3 Helsingissä on edelleen enemmän lunta, kun täällä Joensuussa :I

Mitä meinasin tehdä lomalla? En ajatellut tehdä kauheasti mitään, jotta ei tule nyt lomastakin stressiä. Viime vuonna luin Klaanonia koko joululoman ja sen takia minä olin koko ajan koneella sitä lukemassa. Nyt varmaan pitäisi nähdä kavereita, joita ei ole pitkään aikaan nähnyt ja sitten ajattelin lukea Freudin Unien tulkinnan, jos jaksan :3

Ja jos UV-miitti ei paranna minua, niin ei mikään.

Lisäksi, minulla on nyt teoriassa kungfun keltainen vyö, käytännössä ei (koska me emme saaneet sellaista vyötä).

Minulla on ollut tämä syksy aikamoista kriisiä täynnä. Paljon suuria muutoksia elämässä ja sellaista. Vaikka tämä hullulta saattaa kuulostaakin, yksi prosessi on ollut päästää Turusta irti.

Onneksi en ole tämänkään asian kanssa yksin, koska ihana Turun kämppikseni pääsi myös Helsinkiin opiskelemaan ja me käymme tätä ”Turku-kaipuuta” yhdessä läpi. Ilman Turku-välivuottani en olisi tähänkään hienoon ihmiseen koskaan tutustunut. Vaikka Turku ärsytti silloin, kun siellä vielä oli, näin jälkeenpäin huomaa, miten onnellinen minä siellä kuitenkin olin. Turku tuntuu nyt jotenkin paremmalta opiskelukaupungilta kuin Helsinki, koska se oli sopivan kokoinen kaupunki. On toki Helsingissäkin varmasti omat hyvät puolensa. Lisäksi olin todella tyytyväinen TYS:in soluun Turussa ja minulla oli maailman parhaat kämppikset.

Vaikka moni lähipiirin ihminen hämmästeli suuresti, miten uskalsin lähteä niinkin kauas kuin Turkuun, oli se paras mahdollinen kaupunki välivuodelleni. Minulla oli suuri itsenäistymisen tarve (mikä kyllä täyttyi Turussa äkkiä, koska sieltä pystyi harvoin käymään kotona) ja sain tutustua yliopistomaailmaan ”rennolla” tavalla. Silloin opiskelu tuntui kyllä rankalta, mutta nyt täällä psykologiaa lukiessani olen tajunnut, että kun opiskelin Turussa matikkaa, niin tein sen eteen paljon vähemmän töitä. Tietysti opiskelukin oli hyvin erilaista, koska matikassa itse lukemista oli aika vähän.

Huoneeni Turussa

Turun ikävöimisen lisäksi minä ikävöin myös matikkaa (mitämitämitä?!). Haluaisi jotenkin pitää matematiikan taitojakin yllä, ainakin sitä lukiotasoa (koska silloin kaikki oli vielä helppoa <3). Minä jo harkitsin jatkavani matikkaa sivuaineena, mutta (onneksi) tutkintoon ei mahdu kaikkea. Jännää, miten ihminen unohtaa sen, että vuosi sitten on repinyt hiuksiaan päästä matematiikan takia ja nyt sitä ainetta taas kaipaa. Pelottavaa oli myös se, että yksi päivä kävelin Helsingin Keskuskatua ja tajusin, että minähän olen laskenut näiden katulaattojen sivujen pituuksia matikan ylppäreissä, heh. Tosin se oli hyvä muisto, sillä minä muistaakseni (?) laskin sen tehtävän oikein.

Turun yliopisto ja Turku ylipäätänsä olivat hienoja paikkoja, joten koko kaupunkia ”dissataan” ihan turhaan. Mutta tulkaa mieluummin minun seurakseni Helsinkiin :3 

Turku pääsykoeaamuna

Ja pelottavinta tässä on se, että olisin Turussa opiskelemassa psykaa, jos olisin päässyt soveltuvuuskokeesta läpi. Turun yliopisto päätti kuitenkin, etten ole soveltuva. Mutta näytinpäs Turulle ja pääsin Helsinkiin, HAHA! En tiedä sitten, onko se niin hyvä juttu. Joka tapauksessa olen nyt Helsingissä ainakin nämä seuraavat 5 vuotta ja siihen pitää sopeutua. Helsinkiläistä minusta ette kuitenkaan saa!

Vielä yksi asia, mikä liittyi kiinteästi välivuoteeni ja oli varmasti osasyy siihen, miksi halusin juuri Turkuun. Klaani ja miitit. Olin juuri alkanut aktivoitua Klaanissa ja Turusta pääsi hyvin miitteihin. Oli hienoa, että oli aina joku miitti, jota odottaa. Miittien voimalla tuntui selviävän läpi koko vuoden. Joten, välivuosi oli kaikin puolin hyväksi.

UV-miittiä odotellessa!

Tentit kurkistavat oven takaa, mutta minä en jaksa enää valittaa. Menevät miten menevät. Opintopsykologi sanoi, että opiskelujen alun voi ottaa vähän rennommin, joten ehkä uskon nyt vain häntä.

Viikko sitten ollut Tampere-miitti oli taas hieno piristys. Omituista, ettei aikaisemmin ole vielä tajuttu pitää Tampere-miittejä. Aina vain Helsinki tai Lahti tai jotain. Nyt näki uusia ihmisiä, joka oli sangen mukavaa, vaikka petyimmekin Paven kultakutrittomuudesta. Niiden kultakutrien on siis pakko olla Manulla, jos edes jollain klaanilaisella sellaiset on (aika raju hypoteesi, tiedän). Tampereella Taiksie ja Pave näyttelivät meille Klaanonia, Tawa ja Neny tanssivat ja Megajonne tuli aukomaan meille päätään.

Tällä viikolla on tapahtunut kaikkea hienoa. Meillä oli käyttäytymistieteellisen tiedekunnan Amazing Race, joka tarkoitti käytännössä sitä, että hypitään yksi ilta ympäri Helsinkiä erilaisilla rasteilla. Meidän kuuden hengen ryhmässä se tarkoitti juoksemista mekoissa (kyllä, meidän ryhmässä oli yksi poikakin). Pärjäsimme kisassa suhteellisen hyvin ja matkalla kävimme psykomaisia keskusteluja. Ja minä tunnen taas vähän enemmän Helsinkiä. Jatkoilla tanssimme psykojen kanssa piirissä GANGNAM STYLEÄ! Se oli hienoa.

Seuraava aamuna 5 tunnin yöunien jälkeen heräsin melko kuolleena ekskulle eli kävimme vierailemassa jossakin psykologian alan työpaikassa. Tämä paikka oli HYKS:in Nuorisopsykiatrian klinikka. Nuorisopsykiatria nimittäin tällä hetkellä minua eniten kiinnostaakin ja ainakin nyt haluaisin työllistyä joskus sille saralle. Ja oli muuten mielenkiintoista kuunnella kolme tuntia siellä työskentelevien psykologien kokemuksia. Loppupäätelmäksi jäi, että työ siellä on rankkaa, mutta hyvin palkitsevaa. Ja nyt olen taas onnellinen, että olen juuri Helsingissä, vaikka tämä kaupunki alkoi välillä jo rasittaa, sillä tällaisia ekskuja tuskin on muilla paikkakunnilla yhtä paljon. Minä haluan jo työharjoitteluun ^^

Mitäs muuta kivaa? Olen alkanut saada kämpän aika hyvin järjestykseen. Esimerkiksi löysin tämän mahtavan cd-/dvd-kaapin.

Lisäksi minä koristin seinää jollain hyvin visumaisella: yli 40 kahdensanjalkaista ystävää <3


Sitten vielä uusi hiireni/hiirensyöjäni/hiirimattoni (kämppiksen joka paikkaan tunkeutuva kissa).

Here we go again. Mistään ei tule taas mitään. Kävin tänään opintopsykologilla. Oikotietä onneen ei yksinkertaisesti ole.

Tänään opittu asia numero 1: Hyväksy se, että näin minimaalisessa ajassa et voi oppia kaikkia tenttikirjojen asioita. Tämä on yllättävän vaikeaa, jos on tottunut pänttäämään kaiken ja varsinkin, kun haluaisi oppia kaiken. Okei, minä olen nyt yrittänyt hyväksyä sitä, mutta en vain osaa lukea tuota tenttikirjaa niin, etten lue kaikkea, koska se on epäloogista.

Tänään opittu asia numero 2: ”Matemaattisesti lahjakkaat psykologit ovat kultaa työmarkkinoilla”. Tällä hetkellä minä vain kiroan, että olen matemaattisesti lahjakas, koska sen tarvitseminen ei ole nyt ajankohtaista. Selätin pääsykokeen tilastopuolen lähes täysin pistein. Haluan lukea asioita loogisesti. Kaiken täytyy olla loogista, täsmällistä ja järjestelmällistä. Miten minä voisin nyt tuosta vaan alkaa lukea kirjaa sieltä sun täältä? Tällä lahjakkuudella ei vain onnistu.

Sitten, tuttu ja turvallinen on aina kivaa. Minun pitäisi nyt hellittää otetta turvallisista lukutavoista (minulle pelkkä järjestelmällinen lukeminen) ja kokeilla jotain uutta, jolla pystyisi mahdollisesti oppimaankin. Se on vain jotenkin kauhean vaikeaa.

Minun pitäisi kokeilla taktiikkaa ”silmäile, pohdi mitä jo tiedät, lueskele, pohdi syvempiä merkityksiä, kertaa”. Tuo tuntuu vain niin kamalan työläältä, että alkoi taas ahdistaa koko lukeminen. Minä tarvitsen rutiineja, mutta kun ne pitäisi ensin saada muodostettua.

Ja kaiken tämänsyksyisen ahdistelun jälkeen minä mietin, miten minä oikein sain keväällä luettua pääsykokeeseen niin hyvin? Tässä syyt:

-Tavoite oli hyvin selkeä, nyt tavoite ei tunnu yhtä selkeältä, vaikka pitäisi (pääse kurssi läpi?)

-Minulla ei ollut kiire, luin melko rauhallisessa tempossa sen koko puoli vuotta. Ensimmäinen sisäänpääsy-yritys psykaan epäonnistui juuri sen takia, kun kiire jyskytti takaraivossa, ahdistuin että en kerkeä, joten luovutin.

-Artikkelit, joita keväällä piti lukea, olivat suhteellisen lyhyitä ja jokainen oli oma kokonaisuutensa. Nyt pitäisi opiskella järjettömän iso kokonaisuus. Minä en ole koskaan ollut hyvä isoissa kokonaisuuksissa (ylioppilaskirjoitukset), tosin en myöskään yksityiskohdissa. Eh, missä minä sitten olen ylipäätänsä hyvä? Laskemisessa, mutta miten sinä lasket psykologian tenttikirjaa? Asiat pitäisi siis soveltaa, mutta kun voi luoja siinä on kauheasti vaivaa.

Aika.

Loppuu.

Kesken.

Ahdistus.

Kuolema.

Miksi minä olen täällä?

Miksi minä en saa mitään aikaan? Mikkkksssshhiiii??

Ja minun pitäisi kuulemma olla kärsivällinen? Miten minä voin, jos minä olen kaksi vuotta halunnut tänne ja nyt haluaisin ahmia asioita?

Ja ahdistus on hyvä asia, koska se meinaa sitä, että asia on minulle tärkeä. Mutta kun ahdistaa, niin minä en pysty lukemaan, yäääää!

Anteeksi, minä taas vuodatan. Psykologian opiskelijalla on vaan liian iso henkinen ongelma.